Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Warren Ellis hyppäsi Astonishing X-Menin kirjoitusvastuuseen supersuositun Joss Whedonin jälkeen. Tämä juonellisesti siis seuraa viime vuonna julkaistua Aavelaatikkoa. Kokonaisuus on kuitenkin suurin piirtein itsenäinen. Siis siltä osin, että konsepti on hyvä tietää, mutta asiat eivät kovinkaan paljon liity aikaisempaan.
X-Menin päähahmot ovat mutantteja, erikoisilla voimilla varustettuja ihmisiä, jotka pyrkivät luomaan kaltaisilleen paikan yhteiskunnassa. Sarjakuva käsittelee välistä varsin vakavia aiheita (kuten rasismia) kevyen supersankariviihteen välityksellä.
Xenogenesiksessä Ryhmä-X lähtee tutkimaan Afrikkaan paikkaa, jossa tuntuu syntyvän varsin suuria määriä mutanttivoimia omaavia lapsia. Mukaan kytkeytyy Storm, joka kaivetaan aina esiin, kun Afrikka on tapahtumapaikkana. Lapsia tutkimalla Ryhmä-X saa tietää, että lapset eivät ole luonnostaan mutantteja (eli voimat antava geenimuutos ei ole tapahtunut itsekseen), vaan he ovat altistuneet erikoiselle säteilylle. Tämän säteilyn alkuperän tutkiminen onkin sitten haastavampi homma.
Rehellisesti minulle jäi hieman kahtia jakautunut kuva tästä kokoelmasta. Se nimittäin tuntuu kovin kepeältä kokonaisuudelta. Lehtiä kokoelmassa on kuusi, joka on suhteellisen normaali lukumäärä, mutta silti sisältöä tuntui olevan turhan laihasti. Ehkä kyse on osaltaan myös siitä, että sarjakuva suosii kerronnassaan paljon toimintaa ja suuria ruutuja. Tämän seurauksena lukemista tuntuu olevan vähän.
Monille lukijoille kynnyskysymykseksi saattaa nousta artisti Kaare Andrewsin piirrostyyli. Hänen taiteensa nimittäin virittelee hahmot aikamoisiksi karikatyyreiksi. Varsinkin Emma Frost on väännetty aikamoiseksi provokatiiviseksi pin up -hahmoksi.
Kokoelmassa on mukana pieniä ekstraherkkuja, kuten käännetty käsikirjoitus. Sarjakuvien kirjoittamisesta kiinnostuneille käsikirjoitus on vilkaisemisen arvoinen, sillä käsikirjoituksia ei niin usein eksy suomenkielisiin versioihin mukaan.
Warren Ellis on yksi suosikkisarjakuvantekijöistäni. Hän on parhaiten tunnettu Transmetropolitan-sarjakuvasta, joka on monen mielestä yksi modernin kyberpunkin kulmakiviä. Se keskittyi vakavaan yhteiskuntapohdiskeluun, jota maustettiin shokkiarvoilla. Siihen verrattuna Marvelin supersankarisarjakuva on varsin erisävyinen. En oikein tunnista tuttuja hahmoja Ellisin kirjoitustyylin takaa, mutta siinä voi olla kyse myös siitä, etten ole sarjan parissa viettänyt aikaa viime vuosina.
X-Men : Xenogenesis on ihan viihdyttävää toimintaa supersankarisarjakuvannälkään. Se päättää Warren Ellisin kirjoitusvastuun sarjan peräsimessä ja tekee sen ihan omaperäisesti kevyellä tahdilla.