Tämä kirja on todellakin kuin valokuva-albumi. Täynnä upeita, vanhoja, väritettyjä valokuvia. Kuvatekstit ovat käsin kirjoitetun näköiset ja tehty niin kuin Wivi Lönn olisi ne itse kirjoittanut.
Olen aina ollut kiinnostunut entisajan naisista, jotka ovat kulkeneet omia polkujaan, aikana jolloin on oletettu naisen vain menevän naimisiin, huolehtivan miehestä ja lapsista ja kodista. Wivi Lönn oli sellainen: hän kouluttautui arkkitehdiksi ja teki töitä sen parissa. Elätti itsensä ja huolehti äidistään ja pärjäsi. Ammattina arkkitehti vielä miellettiin enemmän miehen ammatiksi kuin naisen, joten siinäkin oli pelto kynnettäväksi.
Muistojen albumiin on Jussi Jäppinen koonnut mahtavan kokoelman kuvia, jotka suurimmaksi osaksi ovat Wivin suunnittelemia rakennuksia. Kaikille vanhojen rakennuksien ihailijoille tämä kirja on aarreaitta. Lisäksi on piirustuksia, myös niistä, joita ei koskaan rakennettu.
Mukana kulkee perhe-elämä ja siitä kuvia. Suhde Hanna Parviaiseen on kerrottu kuvien myötä ja siinä toinen vahva nainen. Parviainen työllisti Wivi Lönniä antamalla hänen suunnittelutöitä, muun muassa Säynätsalon sahalla. (Tästä suhteesta voi lukea lisää kirjasta Wivi ja Hanna.)
Tällainen henkilöhistorian teos on todella antoisa, sillä jokaisen kuvan äärellä voi viipyä vaikka kuinka kauan, olla aikamatkalla Wivi Lönnin elämässä.