Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nancy Isenberg käyttää teoksessaan USA:ssa olevaa kulttuurista stereotypiaa ”valkoisesta roskasakista” ja ”punaniskoista” kertoakseen alempien sosiaaliluokkien historian USA:n kolonisoimisesta nykypäivään saakka. Kirjailijan teesi on, että USA on luokkayhteiskunta, kuten Iso-Britannia, mutta maan ”amerikkalaiseen unelmaan” perustuva ideologia luotiin kätkemään luokkaerot.
Isenbergin mukaan amerikkalaiset aistivat, että heidän yhteiskuntansa ei ole tasa-arvoinen, mutta koska maa perustettiin sillä idealla, että kuka tahansa voi tulla maahan ja menestyä, jotenkin oli selitettävä, miksi kaikki eivät menestyneet. Selitykseksi tulikin, että kaikista köyhimmät pummit, työttömät ja alemmat työläiset olivatkin ”roskaväkeä”: liian tyhmiä ja takapajuisia ollakseen kunnon työtätekeviä ihmisiä.
Isenberg viekin lukijan aatehistorialliselle matkalle 1500-luvun Iso-Britanniaan, jossa ideat ”roskaväestä” syntyivät. Teollistuvalla Iso-Britannialla oli kaupungeissa hirveästi ihmisiä ja köyhyyttä. Ihmisiä oli enemmän kuin töitä, jolloin suuret valistusajattelijat näkivät vasta löydetyn Amerikan mantereen ”ylimääräisen roskaväen kaatopaikaksi”.
Amerikan ensimmäiset siirtokunnat koostuivatkin vangeista, orpolapsista, kodittomista, velallisista ja seksityöläisistä. Kun Amerikan siirtokunnat alkoivat vakiintua, paikallinen eliitti kohtasi taas saman ongelman ”ylimääräisistä ihmisistä”, joka ratkaistiin lähettämällä nämä asuttamaan uuden mantereen länsi- ja eteläosat.
Kun USA itsenäistyi, maa oli melkein kokonaan asutettu, mutta ryysyläisköyhälistöä oli silti olemassa, eikä enää ollut uusia alueita, jonne heidät voisi ”kaataa.” Siitä alkaa USA:n pitkä ja rasistinen historia, jossa valtavia massoja köyhiä valkoisia piti ”hallita” ilman, että heitä tuottanutta järjestelmää horjutettaisiin.
Peliin tulikin valkoisen ylivallan ideologia, jota amerikkalainen eliitti käytti Isenbergin mukaan hyväkseen estääkseen köyhien valkoisten ja mustien yhdistymisen yhdeksi poliittiseksi luokaksi, joka voisi ”kehdata” vaatia suurempaa tulonjakoa. Esimerkiksi tietyissä osavaltioissa pyrittiin rajoittamaan joko köyhien valkoisen tai mustien orjien lukumäärää, jotta ”taloudellinen harmonia” säilyisi.
Isenberg kertookin hyvin yksityiskohtaisesti aikalaisdokumentteihin viitaten, miten USA:ssa köyhyyttä pyrittiin selittämään maan kolonisoinnista saakka kaikilla muilla selityksillä paitsi sillä, että maan rajoittamaton kapitalistinen järjestelmä voisi olla syypää.
Isenbergin mukaan amerikkalaiseen valkoiseen työväkeen tai ryysyläisköyhälistöön on kohdistettu samankaltaista propagandaa kuin etnisiin vähemmistöihin: propagandan mukaan valkoinen punaniska on geneettisesti epävakaa ja sisäsiittoinen ali-ihminen tai että valkoisen amerikkalaisen roskaväen kulttuuri on syypää heidän alennustilaansa.
Onkin mielenkiintoista, miten eugeniikka keksittiin alunperin nimenomaan ”pienentämään” valkoisten köyhien määrää, koska pelättiin, että he lisääntyisivät hallitsemattomasti, kunnes koko sivilisaatio romahtaa barbarismiin. USA:n ja Iso-Britannian eliitit uskoivat, että köyhät valkoiset kuuluivat eri ”rotuun” kuin he itse ja sen takia demokratia pitikin rajoittaa vain suurmaaomistajiin, eikä laumoihin likaisia ja tautisia roskasakkeja. Vasta myöhemmin eugeniikka laajentui ja lopulta keskittyi ”alempien rotujen” eliminoimiseen.
Vaikka tämä kirja kuulostaa todella vasemmistolaiselta, tässä ei viitata Karl Marxiin kertaakaan tai mainita sosialismia. Kirja keskittyy puhtaasti analysoimaan amerikkalaisen kulttuurin, talouden ja politiikan eliitin omia kirjoituksia ja puheita. Toki kirja hyödyntää edellä mainittua materiaalia kertoakseen että kapitalismi ei toimi, mutta lukijan päätettäväksi jää, mitä tällä tiedolla tehdä.
Kirjassa ei mainita äärioikeistoa, mutta kirjan selitys rasismin alkuperästä ja valkoisesta ylivallasta istuu yhteen sen kanssa, mitä kirjoitin viime vuonna Uuden Suomen blogissani ja mitä James A. Ahon kirjassa This Thing of Darkness : A Sociology of the Enemy (1995) esitettiin: valkoinen ylivalta ja äärioikeistolaisuus yleensäkin ovat vanhan poliittisen eliitin ideologisia jäännöksiä.
Isenbergin kirjassa kerrotaan, miten USA:n eliitti alkoi virallisesti luopua rotubiologisista selityksistä, joilla pyrittiin oikeuttamaan epätasa-arvo ja sen sijaan siirtyi korostamaan ”kulttuurisia eroja”. Kirjasta voikin lukea syyn, miksi nykyinen äärioikeisto on niin eliitinvastainen ja uskoo maailmanlaajuiseen kommunistisalaliittoon. Vuosisatojen ajan USA:n poliittinen eliitti tuotti työläisiä jakavaa rasistista propagandaa, mutta kun tämä propaganda ei tuottanutkaan haluttuja tuloksia ja muutenkin kulttuuri muuttui, eliitin propaganda muuttui. Vanhoja ideoita ei silti noin vain tapeta, vaan ne jäävät elämään joidenkin ihmisten maailmankuvana vielä sukupolvien ajan.
Kirjan suurin ongelma on sen keskittyminen eliitin mielikuvien tutkimiseen. Saat melkeinpä kuvan, että köyhät valkoiset ovat vain passiivisia toimijoita, joihin on kohdistettu kaikenlaisia sortotoimenpiteitä vuosisatojen ajan. Ainoa poikkeus on, kun kirjailija ohimennen mainitsee sisällissodan aikana perustetun Vapaan Jonesin valtion, joka oli vapautettujen orjien ja maattomien köyhien valkoisten yhteisesti ylläpitämä protoanarkistinen pikkuvaltio keskellä Missisipin osavaltiota. Vain tässä kertomuksessa valkoisen köyhät esitetään omatoimisina henkilöinä. Tiedän kuitenkin Howard Zinin A People’s History of the United States -kirjasta, että köyhillä valkoisilla oli muitakin massaliikkeitä, jotka ajoivat oikeuksiaan.
Nancy Isenbergin White Trash : The 400-Year Untold History of Class in America on loistava tietokirja USA:n valkoisen ryysyläisköyhälistön historiasta sekä, miten sekä liberaali- että konservatiivieliitit jakavat köyhät ihmiset propagandallaan, jotta voivat ylläpitää epätasa-arvoista valtasuhdetta. Silti kirjan rajattu perspektiivi ei anna koko kuvaa. Suosittelenkin lukemaan tämän Isenbergin teoksen lisäksi edellä mainittu Zinin kirjan ja Domenico Losurdon Liberalismin mustan kirjan (2015), jotta saat paremman kokonaiskuvan USA:n historian varjopuolista.