Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Intialainen esikoiskirjailija näyttää ratkaisseen mahdottoman yhtälön. En muista, milloin olen lukenut kirjan, joka olisi sekä yhtä poskettoman hauska että yhtä ajatteluttava.
Viidakossa valkoinen tiikeri on harvinainen eläin, jollainen syntyy vain kerran sukupolvessa. Balram, köyhän perheen poika Intian syrjäkylällä, hurmaa viksulla vastauksellaan koulutarkastajan ja saa lisänimen Valkoinen tiikeri. Siitä alkaa syntyä itseään toteuttava ennustus. Balram jättää koulun ja ryhtyy raivaamaan tietään ryysyistä rikkauteen. Hän onnistuukin pääsemään varakkaan perheen autonkuljettajaksi Delhiin.
Työssään Balram näkee auton ikkunasta köyhän Intian, kun taas kuskipeilistä heijastuu takapenkin varakas isäntäväki. Balramin työnantaja kuljettaa yhä pulleampia rahasalkkuja (vaaliavustuksia, muuten). Kun sattuu kohtalokas liikenneonnettomuus, myös poliisi voidellaan. Lukija katselee rahamaailman moraalittomuutta Balramin silmin ja odottaa vain, milloin Valkoinen tiikeri hyökkää. Mutta tämä näyttääkin olevan ihan liikuttavan lojaali isäntäväelleen.
Hirtehisen, vetävästi kirjoitetun kertomuksen voi lukea sankaritarinana ja psykologisena trillerinä. Se on myös poliittinen satiiri ja uskontojen kritiikki, inhorealistinen turistiopas, amoraalinen veijaritarina, sairas kertomus… Balramin persoona jää mietityttämään. Hän esittäytyy monella nimellä, alkaen nimettömästä ”Pojasta”. Hän kuvaa empatiaa herättävästi köyhää kansaansa, ja lukija odottaakin, milloin tämä peiliin vilkuileva raskolnikov alkaa toimia. Alkaahan hän. Kaiken huipuksi koko kirja on Balramin sanelemaa neuvonantoa Kiinan pääministerille.
Yhteiskuntasatiirin ja sairaan huumorin ystävänä pidin tästä kirjasta ihan huipusti. Kirja sai vuoden 2008 Man Booker –palkinnon ja ilmestyy kohta myös suomeksi nimellä Valkoinen tiikeri (BTJ 2009, suom. Tarja Teva).