Ikääntymisen hyviin puoliin kuuluu se, että oman sukupolven aikakausiromaaneja ilmestyy enemmän. Westendin Elina on minua muutaman vuoden vanhempi, valmistuu lukiosta ja siirtyy korkeakouluun samoihin aikoihin kun minä lukio-opintoni aloitin.
Westend kuvaa 1980-luvun kasinotalouden nousuvuosia ja niitä seurannutta lamaa. 1990-luvun IT-kuplan villit vuodet kohdataan myös, samoin kun lopulta 2000-luvun finanssikriisi. Kaikkea tätä tarkastellaan päähenkilö Elinan näkökulmasta, ensin lapsena perheessä, jossa isän rakennusfirmalla menee liian lujaa, sitten itsenäistyneenä opiskelijana perheen romahduksen myötä.
Suvi Vaarla kuvaa hienosti, miten lama ei kohdellut kaikkia tasapuolisesti. Toisia lyötiin kovaa, toiset selvisivät vähemmällä, jotkut jopa voittajina. Hyväosaisillakaan ei välttämättä ollut henkisesti helppoa ja laman pahiten runtelemiin aikakausi jätti pitkäkestoiset jäljet. Niitäkin Vaarla kuvaa hyvin, millaista on elää ilman tunnetta minkäänlaisesta turvaverkosta.
Westend etenee reipasta vauhtia ja kertoo kiinnostavan, tiiviin tarinan. Vuorotellen lamavuosissa ja Elinan opiskeluajoissa etenevä kerronta pitää kirjan mielenkiintoisena.