Vuonna 2016 syyrialainen pakolaisperhe astuu ensimmäisen kerran Yhdysvaltain maaperälle ja aloittaa uuden elämän. Tarina aloittaa ikään kuin onnellisesta lopputuloksesta: Aldabaanin perhe on vihdoin turvassa ja toisin kuin Jordaniassa, missä perhe oli aikaisemmin pakolaisena, vanhemmilla on vihdoin mahdollisuus käydä töissä ja lapsilla on oikeus koulunkäyntiin. Silti, tyhjästä aloittaminen uudessa maassa ei ole helppoa, ja onko televisiosta tuttu Yhdysvallat sittenkään aivan sellainen paikka kuin kuviteltiin?
Sarjakuvan käsikirjoittaja Jake Halpern oli tuona päivänä perhettä vastassa lentokentällä ja kolmen vuoden ajan hän seurasi Aldabaanin perheen elämää ja raportoi näkemästään. Lopputuloksena on sarjakuvajournalismia parhaimmillaan ja Pulizer-palkittu strippisarjakuva, joka julkaistiin alunperin New York Timesissa. Sarjakuva-albumi muuttaa hieman tätä alkuperäistä konseptia; strippisarjakuva on sovitettu paremmin albumiin sopivaksi ja sen lisäksi tarinaa on myös joiltakin osin täydennetty.
Erityisiä ongelmia perheelle tuo toimeentulo. Lapsilla on kenties kirkkaampi tulevaisuus Yhdysvalloissa, mutta isälle tuottaa ongelmia hyväksyä uusi asemansa yhteiskunnassa. Siinä missä Syyriassa Ibrahim omisti kännykkäkaupan, Yhdysvalloissa tarjolla on lähinnä tiskaajan ja siivoojaan hommia, joilla ei perhettä elätetä. Halpern huomioi miten tämä on hyvin yleinen kokemus Yhdysvaltoihin muuttavien siirtolaisten parissa. Ensimmäinen sukupolvi joutuu uhrautumaan ja aloittamaan pohjalta, ja menestyksestä saa nauttia vasta seuraava sukupolvi. Sarjakuvassa on onneksi myös pitkähkö osio, jossa käsitellään perheen kokemuksia Syyrian sodassa, lukijalle tulee kyllä selväksi miksi paluu ei kuitenkaan ole mahdollinen.
Kaikesta huolimatta sarjakuva ei ole mitään synkkää luettavaa. Aldabaanin perhe on sympaattinen ja ihmiset joita he tapaavat ovat enimmäkseen sydämellisiä. Sarjakuvan albumimuotoinen versio on saanut alaotsikokseen Waking Up in Trump’s America, mikä on sikäli perusteltavissa, että perhe muutti Yhdysvaltoihin juuri silloin kun Trump valittiin presidentiksi. Trumpin vaikutuksesta Yhdysvaltojen ilmapiiriin ja maahanmuuttajiin ei kuitenkaan käsitellä hirveän syvällisesti. Perhe tosin saa tappouhkauksen joltakulta jolla on myös heidän osoitteensa tiedossa, mutta kuka tämä henkilö loppujen lopuksi oli ja oliko hän saanut inspiraatiota juuri Trumpin asenteista, jää epäselväksi.
En ole lukenut sarjakuvan alkuperäistä strippiversiota, mutta se oli idealtaan siinä mielessä omaperäinen, että ihmiset pystyivät sarjakuvasta seuraamaan Aldabaanin perheen sopeutumisesta Yhdysvaltoihin ikään kuin ”reaaliajassa”. Idea on tuore ja se varmasti osaltaan selittää sarjakuvan saamaa Pulizer-palkintoa. Tämä alkuperäinen idea ei kuitenkaan ihan sellaisenaan siirry albumiin, joten vaikka teos onkin lukukokemuksena erinomainen, niin ei ehkä kuitenkaan sellainen mestariteos kuin palkinnon perusteella kuvittelin. Piirtäjä Michael Sloan kuljettaa tarinaa pätevästi, eikä sarjakuvassa sinänsä ole moitittavaa hieman kiirehdittyä loppua lukuunottamatta. Toisaalta sarjakuvallisesti albumissa ei myöskään nouse esiin mitään sellaista, mitä ei olisi nähnyt muissakin sarjakuvissa.
Sarjakuvan suurin ansio onkin siinä, miten hyvin se onnistuu pääsemään Aldebaanin perheen lähelle ja siinä samalla kuvaamaan pakolaisuudesta nousevia kysymyksiä, jotka ovat varmasti tuttuja lukemattomille muillekin sodan alta paenneille. Sodan vuoksi perheen vanhin lapsi Naji ei ole päässyt kouluun vuosiin, pärjääkö hän enää oman ikäluokkansa kanssa amerikkalaisessa koulussa? Entä miten selviytyä sen syyllisyyden kanssa, että isoäitiä ei voitu ottaa mukaan Yhdysvaltoihin ja hän on edelleen jumissa Jordaniassa? Mitä jos perhe ei pärjääkään uudessa maassa ja on vain taakaksi kaikille? Pakolaisuus ja maahanmuutto on mediassa paljon käsitelty aihe, mutta itse pakolaisten kokemukset jäävät herkästi kuulematta. Oikein mielenkiintoinen sarjakuva siis ja kaikesta huolimatta myös erittäin toiveikas ja positiivinen lukukokemus. Tähän kannattaa tutustua, suosittelen!