On vuosi 1944 ja silmukka alkaa vähitellen kiristyä Budapestin juutalaisyhteisön ympärillä. Ensin tulee määräys, jonka mukaan juutalaiset eivät voi omistaa koiria ja niin Miriam ja hänen äitinsä joutuvat luopumaan rakkaasta perheenjäsenestään. Pahempaa seuraa, sillä pian tulee toinen määräys, jonka mukaan juutalaiset menettävät omaisuutensa ja heidät tullaan keräämään yhteen alueelle seitsemän. Lähtöön on aikaa viikko.
Miriamin äiti ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä ja valmistautuu pakoon pienen tyttärensä kanssa. Väärennettyjen henkilöllisyyspapereiden kanssa he suuntaavat kohti maaseutua ystävällismielisen perheen luokse, mutta se on vasta alkua heidän ongelmilleen.
Miriam Katinin sarjakuvamuistelma We Are On Our Own sijoittuu vuosiin 1944-1945. Lyhyeen ajanjaksoon mahtuu paljon: pakoa paikasta toiseen, pelko paljastumisesta ja siitä, mitä on tapahtunut rintamalla olevalle aviomiehelle, näkevätkö perheenjäsenet toisiaan enää koskaan. Sarjakuva on kertomus myös toisenlaisesta menetyksestä, siitä kuinka yksi perhe menetti toisen maailmansodan myötä uskonsa Jumalaan, mihin kirjan nimikin viittaa.
Kohtalaisen synkissä vesissä siis uidaan, mutta löytyy muistelmista kauniitakin hetkiä, ihmisiä jotka ovat valmiita vaarantamaan oman henkensä auttaakseen muita. Synkkyyttä tasoittaa myös pienen lapsen viattomuus, sillä nuori Miriam Katin ei vielä aivan ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu. Ymmärryksen aika tulee sitten myöhemmin.
Katinin kerronta on vaivatonta, viivan käyttö on parempia aikoja muistellessa herkkää, sotaa kuvatessa vimmaista. Hieman luonnosmainen tyyli tavoittaa henkilöhahmojen tunnetilat hyvin.
We Are On Our Own on harvinaisen koskettava selviytymiskertomus, jonka ihmiskohtalot jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Vahvat suositukset!