Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Keum Suk Gendry-Kimin edellinen sarjakuva Grass käsitteli korealaisten lohtunaisten karua kohtaloa toisen maailmansodan aikaan. Myös The Waiting käsittelee historiallista traumaa, mutta tällä kertaa aiheena on Korean sota ja ne lukemattomat perheet, jotka joutuivat eri puolille rajaa, pystymättä enää koskaan näkemään toisiaan.
Miltä tuntuu joutua erotetuksi omasta perheestään; lapsistaan, sisaruksistaan ja toivoa ja odottaa vielä vuosikymmenien jälkeenkin, että heidät voisi vielä joskus nähdä? Entä pitäisikö toiselle puolelle rajaa jäänyt puoliso yrittää unohtaa ja perustaa uusi perhe jonkun toisen kanssa? Koreoiden jakautuminen on johtanut kammottavaan inhimilliseen tragediaan, jonka hintaa maksetaan yhä tänäkin päivänä.
Sarjakuva kertoo vanhan Gwijan tarinan hänen kirjoittajatyttärensä Jinan silmien kautta. Vuodet painavat eteenpäin ja vanhalla Gwijalla alkaa olla viimeiset hetket päästä Punaisen ristin kautta tapaamaan Pohjois-Korean puolelle jäänyttä esikoislastaan. Naapuri tosin skeptisenä miettii tunnistaisiko äiti edes poikaansa, joka on tässä vaiheessa jo vanha mies, mutta Gwija ei moisia roskapuheita kuuntele. Kyllä äiti oman verensä tunnistaa! Esikoispojan menettäminen on ollut niin suuri trauma, että tapahtunut on monin tavoin määrittänyt sekä hänen, että Jinan elämää, vaikka Jina ei ole veljeään koskaan tavannutkaan.
Sarjakuva ei pelkästään sukella äidin nuoruuden muistoihin ja niihin surullisiin tapahtumiin, jotka johtivat nykyiseen lopputulokseen, vaan samalla The Waiting on kertomus myös sukupolvien välisestä kuilusta. Nuoremmille korealaisille 70 vuoden takaiset tapahtumat tuntuvat kaukaisilta ja välillä samaistuminen vanhemman sukupolven kokemaan traumaan on vaikeaa.
Sarjakuvan tavoitteena onkin epäilemättä juuri tämä: kertoa nuoremmalle sukupolvelle, miltä Korean jakautuminen aikalaisille oikein tuntui. En tajua kuinka Gendry-Kim sen oikein tekee, mutta hänellä on hämmästyttävä kyky tehdä hyvin empaattista sarjakuvaa. Tapahtumat tulevat todella lähelle lukijaa ja lukukokemuksena hänen sarjakuvansa ovat todella koskettavia.
Itse asiassa sarjakuvan kerronta ja tarinan lähtökohta, missä tytär kertoo äitinsä tarinan tuntui niin realistiselta, että luulin loppuun saakka sarjakuvan olevan tositarina. Puolustuksekseni en lukiessani huomannut Jinan nimeä, joka olisi tietysti heti paljastanut, että kyse ei ole sarjakuvan tekijästä. Vasta loppusanoissa siis heräsin todellisuuteen, kun Gendry-Kim kirjoittaa tarinan fiktiivisyydestä.
Tarina tosin perustuu Gendry-Kimin äidin ja muutamien muiden ihmisten kokemuksiin, mutta kertomukset ovat olleet sen verran kivuliaita ja intiimejä, että hän on mielummin koostanut niistä fiktiivisen tarinan. Olipahan kyllä taas tarina. Mene ja tiedä, ehkä johtuu Ukrainankin tapahtumista, mutta sodan vaikutukset ja perheiden hajoaminen tuli tarinaa lukiessa poikkeuksellisella tavalla ihon alle. Vaikka surullinen tarina onkin, niin ei tätä voi olla suosittelematta: historia herää taas eloon Gendry-Kimin osaavissa käsissä.
