Koko Helsinki järveksi. Ja vähän Vantaatakin. Asukkaat evakkoon lopullisesti.
Samankokoisen maa-alueen halusi valtionyhtiö Kemijoki Oy peittää vedellä Lapissa Pelkosenniemellä sähkönsaannin turvaamiseksi kansalaisilleen. Puolensataa vuotta Vuotoksen tekojärveä hyvällä ja pahalla yritettiin veivata, kunnes lopulta luonnonsuojelijat ja paikalliset asukkaat saivat työvoiton, jopa EU:nkin avulla: ”Hallinto-oikeuden perustelut ovat historialliset. Suomen perustuslaki, luonnonsuojelulaki ja EU:n luonnonsuojeludirektiivit velvoittavat ottamaan huomioon luonnon arvon, joka tunnustetaan koko yhteiskunnassa.” (Heidi Hautala, 29/06/2001)
Nyt sitten tuosta vuosikymmenten revohkasta on Pirkko Hyvönen kirjoittanut romaanin Vuotos, jonka alaotsikko on mukkamaisen voimakkaasti tunteisiin vetoava, niin kuin koko tekojärvi- ja allas-hanke on ollut täynnä tunnetta, jos tietoakin, kaikille osapuolille ja varsinkin lappilaisille asukkaille.
Hyvönen kuvaa romaanissaan paikallisten asukkaiden kautta sitä puristusta, jonka loputon uhka elämänpiirin hävittämisestä ja katoamisesta perheiden arjessa ja elämässä aiheuttaa. Lukija kokee asian hyvin läheisenä ja vaikuttavana, aivan eri tavalla kuin jos lukisi pelkkää faktaa, jota sitäkin kirjan liitteenä vesistörakentamisen historiana löytyy.
Hyvönen kuvaa satuttavasti sen miten huomisen huoli, vuodesta toiseen, yksilöitä satuttaa. Vaikuttavia ovat hetket, kun pienen Matin isä itkee kosken kuohujensa puolesta; mieheksi varttuneen Matin vaimo Iiris sairastuu ärhäkkään syöpään; miten Kemijoki Oy:n tiedottajasta tulee Matin vävy – kuin kohtalon ivana. Ja kun Heikki joutuu päättämään uskollisen koiransa päivät ja siirtymään Mirjansa kanssa kaupungin kerrostalon toivottomuuteen Ridgeä ja Brookea tuijottamaan, pian kuuntelemaan kuinka tiskivuoren takaa Mirja yllättäen ilmoittaa:
– Haluan avioeron.
Niin ja tuo kirjan komea alanimi: Vastasatanut uusi lumi. Rauhallisuuden symboliikkaa: rauha taivaassa, maassa ja vedessä. Se toteutuu.
Eipä olisi uskonut että noin kuivasta vesiaiheesta kuin Vuotos saisi näin läheisen, silmiä kostuttavan kyyneleisen tarinan.