Meidän kirjavinkkaajien mottomme kuuluu: ”Uusien kirjojen vinkit on tehty pääsääntöisesti arvostelukappaleista, jotka vinkkaajat ovat itse valinneet. Emme hauku kirjoja, mutta se ei tarkoita, että olisimme kritiikittömiä – jos kirja on huono, se jätetään kokonaan arvioimatta – – –”
Itse tuli Vuoteni, elämäni valittua, joten sormi syyttää omistajaansa, ei kustantajaa eikä kirjoittajaa, joka on joku jota emme tiedä. (Hotakainen hän ei kuulemma ole, sen varmistin mailitse tietävältä: -Ei se Kari vajoa sentään tuohon vaikka joutavaan tv-höpinään lankesi.) Kirjan tilatessani näin vain tuon virallisen tuntuisen Sauli Niinistön kansikuvan, vaivautumatta selitystekstiin. Niin ei pitäisi, sillä kuva valehtelee enemmän kuin tuhat tekstiä.
No kirjoittihan myös UKK vuosikausia presidenttinä ollessaan Suomen Kuvalehteen ’liimataisiaan’ kuvatta ja kansan tietämättä ynnä ennen presidenttiyttään Känänä, Pekka Peitsenä sun muuna vaikka sun mitä. Miksei nyt harhauttaisi joku meitä luulotautisia presidentillisellä kuvalla luulemaan…
Mutta mutta. Mitä tässä kiertelemään kaartelemaan: en tykännyt yhtään tämäntapaisesta pakinoinnista – brutaalia mikä brutaalia!
Nostan kuitenkin ’pressan’ eli Mäntyniemen Herran korvistaan tähän esille, koska uskon monen muun tästä Vuoteni, elämäni -päiväkirjapakinakokoelmasta pitävän; ovathan nämä merkinnät, kuulemma, vuosikausia ilmestyneet Imagessa ja paistatelleet lukijoiden suosiossa.
Ja eläköön sananvapaus! Siksikin. Sitähän kirjan muistiinpanokin, presidentin kynänjälki painottaa päivämäärällä 25.3.2018:
”Joskus lehtiä lukiessa tuntuu siltä, että vielä muutama vuosi sitten täysi-ikäiset toimittajat eivät olleet aivan näin innoissaan Linnanmäen uusista laitteista, mutta mukava toki näinkin, tapamme käyttää sananvapautta kertoo meistä niin kovin paljon.”