Vuosisadan rakkaustarina on runokokoelma. Samalla se on kertomus rakkaudesta, vallasta, omistamisesta, vihasta, alkoholismista — toisiaan vastaan sotivista tunteista ja voimattomuudesta.
Märta Tikkanen on runoissaan vahvasti läsnä. Runokokoelma peilaa naisen tuntoja tämän epätasa-arvoisessa ja ahdistavassa avioliitossa. Mies juo, lupaa, pettää ja lyö. Vaimo yrittää jaksaa. Runot eivät kaunistele, ne heittävät ruman todellisuuden lukijankin nähtäväksi. Tikkasen runot huutavat vääryyden kokemusta ja esittävät alkoholisoituneelle miehelle kiusallisiakin kysymyksiä.
Proosaan vivahtava tyyli toimii teksteissä mainiosti. Tikkasen teksti on vahvaa, intensiivistä luettavaa. Hän kuvaa vaimon tunteita koskettavasti kietoen lukijansakin laajaan tunneskaalaan.
Puheenomaisesti rytmitetyt runot toimivat parhaiten toistensa seurassa, mutta joukossa on myös yksinään pärjääviä helmiä. Katkerista kommenteista ja tuskanhuudoista huolimatta kokoelma ei ole oodi toivottomuudelle. Rivit kertovat myös toivosta ja rakkaudesta, jotka kuin ihmeen kaupalla sinnittelevät myrskyisän liiton helmoissa kiinni.
Vuosisadan rakkaustarina on huikea lukukokemus, yhtä aikaa tuskallinen ja puhdistava.