Niin, nyt ei ole kysymys Vuosisadan rakkaustarinasta, sillä sen kirjoitti jo Märta Tikkanen. Vaikka silti, oikeastaan on, sota ja rakkaus, vaikuttaa niin samalta… Tämän kirjan on luonut Ebba Witt-Brattström, joka on pohjoismaisen kirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa.
Heti alusta asti se on yhtä sotaa, välillä on välirauha, jonka jälkeen sota jatkuu entistä raaempana. Sitä miettii, voiko koko kirjan mitan olla tätä? Voi olla, vain kirjan mitan, joillain koko elämän verran.
Pariskunnan välien selvittelyä, kun kaikki on jo ohi. Välillä toivo pilkahtaa, kun muistaa, mihin toisessa rakastui, ihmettelee, mihin se ihminen katosi? Kun on ollut toisen kanssa pitkään, osaa sivaltaa niin, että varmasti osuu.
Kirja on sellainen, että tekisi mieli laskea se käsistään, ettei haluaisi osallistua siihen sotaan, joka on niin raadollista. Silti vaan ihan hypnoottisena jatkaa ja vaikka ihmettelee ihmismieltä ja sitä, miten voi toiselle olla niin ilkeä, niin jotain tuttua tulee vastaan.
Aivan loistavaa tekstiä siitä, mitä parisuhde voi olla ja on varmaan ihan liian monta kertaa. Luin kirjan nopeasti ja se oli helppoa, koska teksti on rytmitetty runomuotoon. Mies sanoi: ja Nainen sanoi: Siis oikea sotapeli, jossa räiskitään vuoron perään. Kun kirja tuli loppuun, huokaisin syvään, että se oli ohi ja etten minä ollut pääosassa.
Vuosisadan rakkaussota, kokeilkaapas lukea. Se on sen arvoista!