Philip Marlowe, kovaksikeitetyn yksityisetsivän ehkäpä kaikkein ikonisin arkkityyppi, saa yksinkertaiselta vaikuttavan tehtävän: hänen olisi seurattava junalla Los Angelesiin saapuvaa naista ja tämän jälkeen raportoitava toimeksiantajalleen yksityiskohtaisesti naisen kaikista liikkeistä. Päädyttyään rikkaiden kansoittamaan pikkukaupunkiin naisen perässä Marlowe huomaa nopeasti, että asiaan liittyy muutakin kuin pelkkää varjostusta. Jonkinlaisia kiristäjiä liikkuu naisen liepeillä, eikä Marlowe taida lopulta olla edes ainoa salapoliisi, jota naisen liikkeet kiinnostavat. Naisen taustalta löytyy salaisuus, josta hän ei ole halukas puhumaan, mutta jonka Marlowe on päättänyt selvittää.
Vuosien varjo jäi dekkarikirjallisuutta uudistaneen Raymond Chandlerin viimeiseksi romaaniksi. Se on tyylipuhdas lajinsa edustaja: jännittävä rikostarina, jossa kovanyrkkiset miehet rähistelevät ja juonittelevat, platinanvaaleat pitkäsääriset hempukat hurmaavat ja jossa lopulta terävä-älyinen ja -kielinen sankari selvittää visaisen tapauksen. Tässä tarinassa Chandler väläyttelee ehkä normaalia enemmän myös pehmeää puoltaan. Marlowe, vaikka kovanaama onkin, paljastuu myös romantikoksi. Loppuun Chandler on säästänyt hieman siirappisenkin epilogin, joka kruunaa kaikkiaan hienon kirjan.
Minulle Raymond Chandlerin Marlowe-romaanit edustavat sitä kaikkea, mistä dekkarikirjallisuudessa pidän. Nokkela ja yllätyksellinen (mutta turvallisen tavallinen) juoni yhdistyy saumattomasti elävään miljöökuvaukseen ja sähäkkään dialogiin. Muidenkin Chandlerin romaanien tavoin Vuosien varjo on keskeistä rikoskirjallisuuden kaanonia. Ei vähiten siksi Vuosien varjo on myös osa Kirjavinkkien Rikoksen ABC -sarjaa.