Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Moni meistä haluaisi ehkä nukkua yli hankalien aikojen tai vain paeta todellisuutta uneen lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa; puhutaanhan siitä, miten useat kaamosmasennuksen uhrit haluaisivat vetäytyä talviunille.
Vuosi horroksessa -kirjan päähenkilö on nuori nainen, jonka nimeä emme saa tietää. Hänellä on kaikki päällisin puolin hyvin – on hieno tutkinto hienosta yliopistosta, asunto Manhattanilla ja reilut perintörahat, joilla elää ja joita sijoitella. Mutta jokin suuri tyhjä kohta hänessä on. Ehkä yksinäisyys?
Kirja tuo läheisistä henkilöistä esille vain rasittavan on-off suhteen rasittavaan miesystävään sekä normaalia elämää edustavan naisystävä Revan. Mutta kummastakaan päähenkilö ei tunnu suuria nauttivan. Hän haluaa vain nukkua, nukkua jatkuvasti tai ainakin vuoden pois elämästään, kuten kirjan otsikkokin meille kertoo.
Jostain löytyy todella outo psykiatri, tohtori Tuttle, joka määrää määrättömästi lääkkeitä väitetyn unettomuuden hoitoon. Täytyyhän ihmisen saada nukkua. Nainen saa tältä lääkäriltä kassikaupalla monia suomalaisillekin tuttuja, jos kohta amerikkalaisilla nimillään varustettuja, rauhoittavia sekä nukahtamis- ja unilääkkeitä, ja vähän myöhemmin kuvitteellista Infermiterolia, joka tuntuu lähinnä anesteetilta tarjoten kolmen päivän sikeän unen. Päähenkilö on jo aiemmin hankkinut itselleen potkut työpaikaltaan, hyvin erikoisesta taidegalleriasta, ja yrittää sanoa irti myös ystävyytensä Revaan, mutta tämä on sitkeä, tulee käymään silloin tällöin ja rekrytoituu töihinkin siinä sivussa kohtalokkain seurauksin. Mutta kertojaminän halu nukkua vain jatkuu ja jatkuu.
Vuosi horroksessa oli hyvin erikoinen ja hämmentäväkin lukukokemus. Se ei ole arkisistakaan yksityiskohdista huolimatta kovin realistinen vaan vahvasti etäännytetty, mikä ei kuitenkaan pilaa lukunautintoa. Päähenkilön nukkumishalu tuntuu ihan tavallisellekin lukijalle oudolla tavalla
perustellulta, vaikkei siihen täysin realistista motiivia löydykään; se kuten moni muukin asia kirjassa on taitavasti piilotettu rivien väliin. Kannattaa kuitenkin lukea, sekä kaikkien nykykirjallisuuden ystävien ja heidänkin, jotka suhtautuvat siihen epäilevästi, sillä omalaatuisuudestaan huolimatta romaani on helppolukuinen ja nautittava.
