Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vietnamin historia on monille suomalaisille tuttua lähinnä amerikkalaisista Vietnamin sodan kuvauksista. Vietnamilaista näkökulmaa maan historiaan on ollut tarjolla vähemmän, huomattavimpana poikkeuksena Kim Thúyn kauniin runolliset kirjat.
Nyt uutta näkökulmaa antaa Nguyễn Phan Quế Mai, jonka romaani Vuorten laulu kuvaa yhden vietnamilaissuvun vaiheita 1950-luvulta nykypäivään. Suku oli aikoinaan varakas ja arvostettu, mutta Pohjois-Vietnamin kommunistinen vallankumous ja sen mukana tullut maauudistus vei perheeltä kaiken. Perhe sai jotenkuten raavittua elämänsä järjestykseen, kun saapui seuraava vitsaus, Vietnamin sota.
Romaanin keskushahmoina ovat vuonna 1920 syntynyt isoäiti Diệu Lan ja vuonna 1960 syntynyt lapsenlapsi Hương, jotka elävät keskellä sotaa Hanoissa. Isoäiti on suvun matriarkka, joka on uskomattomalla sinnikkyydellään aloittanut alusta kerta toisensa jälkeen. Isoäiti kertoo lapsenlapselleen ja siinä sivussa lukijalle suvun vaiheista. Sodan jälkeen rintamalla olleet sukulaiset palailevat kotiin yksi kerrallaan ja tuovat mukanaan omat tarinansa. Vain kaksi on poissa: Hươngin isä, joka katosi sodassa ja Minh-eno, jota kukaan ei ole nähnyt 1950-luvun maauudistuksen jälkeen.
Suvun historiaan mahtuu paljon kärsimystä. Isoäidin vaiheet maauudistuksen jälkeen ja satojen kilometrien pakomatka kohti Hanoita jatkuvassa teloituspartioiden pelossa ovat sydäntäsärkevää luettavaa. Nguyễn on tehnyt huolellista tutkimustyötä; jo teini-ikäisenä hän matkusteli vanhempiensa kylissä puhumassa vanhojen sukulaisten ja perheystävien kanssa. Nguyễn ei tuntenut omia isovanhempiaan, joten hän halusi oppia, millaista elämä heidän aikanaan oli. Tästä tiedonkeruusta tuli sitten taustatyötä tälle romaanille.
Lisävaikeutena kirja on kirjoitettu englanniksi, joka ei ole Nguyễnin äidinkieli. Hienosti siitä – ja Elina Salosen suomennoksesta – välittyy vietnamilainen tunnelma ja vietnaminkielinen sananlaskuperinne. Vielä kun vietnaminkieliset tekstit saisi kuulla jonkun paikallisen lukemana, itse kun en osaa oikein hahmottaa, miten ne kuuluisi lausua. Äänikirjan lukijalle onkin nimissä monine diakriittisine merkkeineen reippaasti lisähaastetta.
Kirjalliseen maailmanmatkailuun Vuorten laulu tarjoaa harvinaisia maisemia. Vietnamiin harvoin pääsee tällaisesta vietnamilaisesta näkökulmasta. Siksi Vuorten laulu on oiva suomennos, vielä kun se on itsessäänkin mainio tarina ja sydäntäriipivä tarina yhden suvun päälle kasautuvista vääryyksistä.
”Muista, mitä olen sanonut, kultaseni”, hän hymisee oksien kahistessa. ”Vietnamilaisten koettelemukset ovat kuin korkeita vuoria. Jos seisot liian lähellä, et huomaa niiden huippuja, mutta jos maltat astella etäämmälle, näet koko maiseman…”
