Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuonna 2016 Janne Kukkonen tepasteli suomalaiselle sarjakuvakentälle esikoisteoksellaan Voro : Kolmen kuninkaan aarre ja voitti siltä seisomalta Sarjakuva-Finlandian. Voitto oli ansaittu; huolella rakennettu perinteinen fantasiaseikkailu toimi hyvin, mitä nyt kesken jäänyt tarina pisti miettimään voiko jatko-osa lunastaa ensimmäisen osan asettamat korkeat odotukset.
Voro 2 : Tulikiven armeija pyyhkii onneksi huolet tieltään, sillä se on yhtä tinkimätöntä jälkeä kuin esikoinenkin ja monin paikoin myös ylittää sen. Jatko-osan etuna ovat tietysti jo ennestään tutut hahmot, joten tarinaan voidaan hypätä suoraan kuin valmiiksi lämmitettyyn kylpyyn.
Edellisen osan edesottamusten jälkeen Lilja ja Seasmus kokevat maisemanvaihdoksen tekevän hyvää. Menneisyys ei jätä kaksikkoa kuitenkaan rauhaan, sillä Paloheimon mahti nousee, panokset kovenevat ja pian kaksikko on taas törmäyskurssilla oikeastaan ihan kaikkien kanssa. Kaiken keskipisteessä on muinainen talismaani, jonka haltija hallitsee myyttistä Tulikiven armeijaa. Pienen voron tehtävänä on pian varmistaa, että se ei joudu vääriin käsiin, helpommin sanottu kun tehty tosin!
Juonen kuljetus on jälleen kerran ensiluokkaista. Voro 2 on jopa pidempi kuin ensimmäinen osa, joten juonta rakennetaan rauhassa ja lukija pääsee uppoutumaan herkulliseen maailmaan ja Liljan ja Seasmuksen väliseen sanailuun. Ehkä muistini tekee tässä tepposet, mutta kaksikon välinen dynamiikka iskee toisessa osassa voimakkaammin kuin Kolmen kuninkaan aarteessa.
Silmiinpistävää sarjakuvassa on jälleen kerran myös Kukkosen pettämätön tapa kuvata toimintaa. Liljan liikkeet, vauhti sekä kekseliäät tavat ratkaista taistelut ovat todellista silmänkarkkia – ja fantasiaseikkailusta kun puhutaan – myös olennainen osa juonenkuljetusta. Kukkosen tausta animaatiossa näkyy sarjakuvassa hyvin selvästi.
Ainoa kohta, mikä tökki itselleni, oli sarjakuvan loppupuolella esiintyvä uusi hahmo, jonka tehtävänä oli käytännössä selittää päähenkilöille, mistä kaikessa oikein on kysymys ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Helppo Deus Ex Machina -ratkaisu tuntui jonkinlaiselta luovuttamiselta, jotta juonessa päästäisiin vihdoin itse loppuhuipennukseen.
Voro 2 : Tulikiven armeija on kaikin puolin loisto paketti, joka lunastaa odotukset ja pistää innolla odottamaan kaukaisuudessa siintävää kolmatta osaa, suosittelen!
