Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kyllä koira koiran tuntee ja koiraihminen toisen. Tähän kirjaan on koottu tekijän mukavia, itkettäviä, raivostuttavia ja arkisiakin koiratarinoita. Osa niistä on aiemmin julkaistu muissa yhteyksissä, toiset on varta vasten kirjoitettu tätä kirjaa varten. Kattava kokoelma siis Raija Orasen koiraystävistä kautta aikojen. Saattaa jopa olla niin, että tätä luettaessa hänellä onkin jo eräs uusi ystävä!
Kukapa ei muistaisi Ruusun nimeen -tv-sarjaa, josta Oranen sai paljon ideoita ja johon hän myös upotti runsaasti omaa elämäänsä. Sarjan perusteella ei tunnu olleenkaan oudolta, että tottakai koirat puhuvat, selvähän se. Ei myöskään ole mikään ihme, että koiralta kysytään mielipiteitä eri asioista. Eikä koiran synnytystapahtuma ehkä ole niin helppo ja auvoisan kaunis kuin joku ehkä kuvittelee.
Kirjassa esintyy entisestään ehkä jo tuttu Doris, oikealta nimeltään Doris von Meinhof-Partanen. Nimen historian voittekin itse lukea – kaikella on toki selityksensä. Tämän suloinen veli sai tietysti nimekseen Sulo, Sulo Raitis. Ehkä tässä voi paljastaa, että kirjailija päätti pysyä raittiina, jos vain saa pitää ihanan sulokkaan Sulon. Sulo on iloinen, nöyrä ja valpas. Ja mitä olisikaan kaksi ilman kolmatta. Koiraperheeseen ilmaantuu ajan myötä jälleen uusi jäsen, Voitto. Ihana hössöttäjä ja taiteilijaluonne, jonka Sulo ottaa hellään huomaansa.
Kertoessaan koiristaan Oranen tulee samalla kertoneeksi paljon omasta elämästään. Millaista on elää muutosta muuttoon, joutua keskellä lamaa lahonneen huvilan omistajaksi (josta ilmeisestikin poiki sivujuoni kirjaan Leijonan osa, mikäli en väärin tulkitse omia ajatuksiani) sekä asua osa vuodesta Espanjassa? Maassa, jossa koirilla ei ole aina kaikki hyvin. Ei ole kyllä Suomessakaan, jos espanjalainen koira joutuu odottamaan pakkasessa ulkona mamman käyntiä kaupassa. Edes ulkoeteiseen ei koiria saa tuoda! Sivistysmaissa koirat voivat jopa ruokailla samassa ravintolassa. Eräs heistä jopa mamman sylissä tai vieressä istuen ja herkkupaloja napsien. Ja palvelu pelaa!
Lisäksi saamme lukea paljon koiria inhoavista ihmisistä, mutta myös koiraongelmista ja ongelmakoirista. Millaista on viedä rakas ystävä viimeiselle piikille? Sen tietää varmasti jokainen eläinystävä.
Kirjan tarinat ovat mielekkäitä, täynnä koira-asiaa sekä tietysti ihmisasiaa, perheasioita ja ongelmiakin. Aina ovat koirat kuitenkin mukana, ne matkustavat yleensä mukana maasta toiseen ja lähes aina tapahtuu jotain odottamatonta, josta kuitenkin selvitään. Jutuissa on myös selkeästi asiaa koirista. Vaikka kirjailija rakastaa kaikkia nykyisiä ja entisiä koiriaan, käy selväksi, että jokaisella on ollut omat ongelmansa kuten ehkä omistajallakin. Olisivatko ne peräti olleet joskus yhteisiäkin? Koirat saavat kuitenkin kirjoittajan suorastaan kihisemään onnesta ja antamaan hankaliakin lupauksia. Mutta mitäpä ei koiraihminen tekisi lemmikkiensä takia?
Eläinten ystävän ja varsinkin koiraihmisen kirjavalintoihin tämä kuuluu jo sujuvan kerronnan ja asiankin puolesta. Vaikka itselläni ei juuri nyt olekaan koiraa, muistelen omia vanhoja lemmikkejä ja heti tulee mieleen tarinoita siitä, miten karhukoiramme Musti opetti minut alle vuoden ikäisenä kävelemään, miten pystykorvamme Pinko suojeli metsässä käärmeiltä ja paljon muuta muisteltavaa. Itse ainakin nautin näistä tarinoista ja muisteloista. Suosittelen siis kaikille, jotka pitävät eläimistä sekä muutenkin Raija Orasen tuotannosta. Tästä löytyy ehkä hiukan taustaa myös hänen kirjoitustyölleen sekä eletylle elämälle, sattumuksia sieltä ja täältä, koirien kanssa ja ilman.