Oi maamme, Suomi, synn… no kun ei, vaan Voi maamme, Suomi – se on kirjan nimi, jonka luin, nauroin ja sitten taas ihmettelin.
Roman Schatz kertoo meille jälleen Suomesta hauskoja juttuja, niinhän sitä heti alkuun luulisi, vaan ehei. Tai kyllä – kyllä hän sittenkin kertoo meille suomalaisille hauskoja juttuja Suomesta, mutta melkoisen faktan kera!
Kun sain kirjan käsiini, otin rennon asennon ja ajattelin heittää aivot narikkaan. Etenkin kun kirjassa on Pertti Jarlan, Herra Fingerporin, kuvitus, hulppeata on varmasti odotettavissa. Mutta sitten, mitäs merkillistä, herra Schatz on paneutunut tai pureutunut asioihin ihan luita ja ytimiä myöten vaiko munaskuitaan, sillä teoksesta sai lukea mitä uskomattomimpia tilastoja. Oli ihan pakko miettiä, että nyt ei ole kirjaa kirjoitettu hetken huumassa viihdykkeeksi, vaan sillä on jokin perimmäinen tarkoitus…
Joka kappaleessa, joka ikisessä teoksessa käsiteltävässä aiheessa on jotakin tilastollista faktaa, joka saa tavallisen suomalaisen nielemään tyhjää, kun vaikkapa tulee tietoa siitä, että ”kahdella suomalaisella on halussaan raa’alla kananmunalla pöytätenniksen pelaamisen maailmanennätys” tai että ”keskimäärin suomalaisella on matkaa kodin ja kesämökin välillä 158 kilometriä. Edestakaisin se on 316 kilometriä eli jos joka viides suomalainen kotitalous lähtee kerran vuodessa yhdellä autolla mökille, se tarkoittaa yli 150 000 000 ajettua kilometriä, kerran maasta aurinkoon”.
Niin, tätä kirjaa lukiessa ei kannata juoda tai syödä mitään, sillä on vaara vetäistä väärään kurkkuun, joko hämmästyksestä tai sitten vaan huvituksesta.
Ja toiseksi, kirjaa ei ole luettavaksi niin paljon kuin heti ensi kättelyssä luulisi, sillä puolessa välissä se on ohi. Kun kirjan kääntää, se alkaa takakannesta uudestaan, mutta englanniksi. Wau, tätä kirjaa voi lähetellä mielin määrin kaikille ulkomaalaisille ystävilleen, joille haluaisi ammentaa palasen Suomea!