Vivica Bandlerin syntymästä tuli vuonna 2017 kuluneeksi 100 vuotta. Millainen oli tämä vuosisadan nainen, siitä saa tästä kirjasta lukea monien ihmisten näkökulmasta. Heitä ovat ystävät, työtoverit, jopa hekin, jotka eivät häntä tavanneet, mutta ovat päässeet osalliseksi Vivican säätiön, Teaterstiftelsen Vivicas Vänner, avusta.
Aikoinani ”opin tuntemaan” Vivican, kun luin Tove Janssonista kertovia kirjoja. Vivica ja Tove olivat ystävät ja heillä oli jonkinmoinen suhde, sillä molemmat olivat biseksuaaleja.
Kirjassa kuvataan hyvin eri kulmista, miten Vivica eli, työskenteli ja kohteli muita ihmisiä. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ihminen. Hän asui Helsingissä Huvilakatu 1:ssä. Niin ja olihan heti pakko googlata, millaisesta talosta oli kysymys, koska tuo talo seisoo edelleen samassa paikassa, eikä ihme, onhan niin hulppeasta kivitalosta kyse.
Osa kertomuksista on ruotsinkielisiä muisteluja, joten nyt pääsee sitten kokeilemaan kaksikielisyyttä. Jos ei ole taitoa, niin ei haittaa, sillä suomenkieliset valaisevat ihan yhtä lailla ihmistä, joka toimi suurimman osan ajastaan teatterinjohtajana. Lilla Teatern tuli tunnetuksi juuri hänen ansiostaan. Hän myös johti Oslon ja Tukholman kaupunginteattereita. Joten ei ihan turhaan ole tituleerattu ”vuosisadan naiseksi”.
”Minä elän tänään ja huomenna vielä hetkisen. Eilisen erehdyksistä minä en juuri nyt välitä paskaakaan. Ja ihmisen kunnioittaminen on minulle juuri nyt ehkä kaikkein tärkein asia.”
Hieno juhlakirja ja kunnianosoitus ihmiselle, joka sai paljon aikaan!