Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ted Wallace on ikääntyvä runoilija, jonka kynässä on viime aikoina ollut tylsä terä. Hän on luonteeltaan snobahtava kyyninen elostelija, jolle viski maistuu — ja naisetkin, jos tilaisuus vain tulisi. Ted on juuri parahiksi ehtinyt hankkia itselleen potkut töistään, kun hänen yllättävän rikkaaksi (ja sairaaksi) osoittautuva kummitytär tarjoaa hänelle erikoista hommaa: Tedin pitää matkustaa maalle upporikkaan ystävänsä, joka on Tedin toisen kummilapsen isä, luo tarkkailemaan, onko kartanossa meneillään jotain kummallista. Tedin pitää kirjoittaa usein ja laveasti ja havainnoida kaikkea ympärillään.
Maalla alkaakin tapahtua. Näyttäisi siltä, että korkeammat voimat ovat ottaneet vallan ja antaneet yllättäviä kykyjä Tedin kummipojalle. Vaikka asian pitäisi olla tarkoin varjeltu salaisuus, tuntuu tieto levinneen jos jonkinlaisia vaivoja kärsiville tuttaville ja kylänmiehille, eläinkuntaakaan unohtamatta.
Paremmin näyttelijänä tunnetun Stephen Fryn romaani Virtahepo on isku vasten sovinnaisuuden kasvoja. Jo tarinan pääjuoni ihmetekoineen on hieman erikoinen, mutta henkilöhahmot ne vasta irvokkaita ovatkin. Ted Wallace on vanha irstailija, jonka jutut ovat melko eritevoittoisia ja kielenkäyttö sangen ronskia. Hänen toverinsa Oliver on ehkä vielä pahempi, ja lisäksi tekee homoudestaan melkoisen suuren numeron. Jopa nuorimmat henkilöhahmot kuvataan rajusti ja seksuaalissävytteisiä kohtauksia ja kohkauksia on luvassa kasapäin. Virtahepoa ei siis voi suositella kovinkaan konservatiivisen elämänkatsomuksen omaaville eikä myöskään perheen pienimmille.
Sen sijaan muille Virtahepoa kelpaa kyllä vinkata. Roisien juttujen ohella Fryn tarina etenee joutuisasti ja kirja on paitsi hauska myös melko älykäs — ehkä juuri hieman snobahtava. Fry kuvaa herkullisesti herraskartanoa, jossa vielä 1990-luvun alussa pidetään jossain määrin kiinni vanhoista perinteistä palvelusväkineen, sekalaisine vieraineen ja hienoine illallisineen. Tarina on vetävä ja hyvin kirjoitettu. Ison-Britannian kansallisaarteistoon kohotettu Stephen Fry ei petä ystäviään.
