Helposti ja mielellään luettava, mutta vaikeasti kuvattava teos. Vaikeasti tyyliltään, sillä tekstit liikkuvat mininovellien, proosarunojen ja tuokiokuvausten mailla, aidattomalla alueella. Tuli mieleen kuva-albumi, jossa on pitkät kuvatekstit, mutta itse kuvat muodostuvat tekstien myötä lukijan mieleen.
Moni tarina vie menneeseen. Tarkkojen kuvausten kerrontatapa vaihtelee, päähenkilö voi olla minän sijasta tyttö, joka kantoi taskussaan tuoksupielikin siemeniä tai hän, joka kirjoittaa lopusta. Anna Maria Mäen kuvaamilla henkilöillä on usein jokin erikoisuus, erilaisuus.
Ohikiitäviä maisemia, loppuelämään vaikuttavia pieniä tekoja, persoonallisia ihmisiä tai hetkiä jolloin tapahtumattomuus voi olla tapahtuma. Lyhyistä, 1–2 sivun pituisista teksteistä löytyy erilaisia näkökulmia ja tulkintamahdollisuuksia. Erityisesti jäivät mieleen Maisema, Tuoksupielikki, Ikkuna ja Keskenheittäjä.
Virginian vaatteet on hieno osoitus, kuinka tuoretta tyyliä kotimaisesta, uudesta kirjallisuudesta löytyy. Kieli on rikasta, purevaa ja oivaltavaa.