Kahdeksasluokkalainen Atlas kirjoittelee sähköposteja Uuteen-Kaledoniaan vuodeksi muuttaneelle parhaalle kaverilleen Elliotille. Viestintä on vanhanaikaista, kuin kirjeenvaihtoa, joskin me lukijat näemme vain Atlaksen lähettämät viestit.
Niissäkin riittää: Atlas kertoo hersyvällä tavalla kahdeksannen luokan arjesta. Ihmetyksen aiheina on niin uusia oppilaita kuin ärsyttävän Justuksen menestys viraalihittinä, kiitos vohvelointivideon, jossa Justus käristää takapuoltaan vohveliraudalla junassa.
Atlaksen Zoo-nettisarjakuvaa ei faniteta aivan samoissa mitoissa kuin Justuksen vohvelointia, joten vähempikin sieppaa. Kaverin diabeteskohtauksesta seuraa onnekkaan sattuman kautta Atlakselle paitsi eeppistä noloutta, myös hyvää mainetta, jonka johdosta hän päätyy ehdolle koulun johtokuntaan – vastassaan tietysti Justus.
On siis aika kehitellä kampanja, jolla Justus törmätään. Onneksi Atlaksella on apunaan Sarah-Li, luokalle tullut uusi tyttö, joka on kaunis, fiksu ja tykkää Atlaksen nettisarjakuvasta ja on kaiken lisäksi loistava kampanjapäällikkö.
Luvassa on siis hurjaa vaalikamppailua ja muuten vain hauskaa kuvausta kahdeksannen luokan arjesta. Huumori on vähän ronskia, vohvelointi ei ole ainoa persejuttu tässä kirjassa. Tytöistä kiinnostaa tissit enemmän kuin mikään muu, ja niin edelleen – mutta sellaistahan se kasiluokkalaisten poikien maailma on.
Kirja on tosi hauskasti kuvitettu. Pentti Otsamon kuvitus nostaa kirjan selvästi tykimmälle tasolle. Lisäksi kuvitus tekee sen, että 200-sivuisessa kirjassa on vähänlaisesti tekstiä, joten Viraaleja neroja voi suositella myös niille, joille lukeminen on vähän vaikeampaa.