Villasukkien ja lapasten neulominen on nyt suosittua, ja Facebookin ja käsityöblogien värikkäät kuvat kertovat samaa. Lumi Karmitsan uudet kirjoneulemallit ovat jo muodostuneet hyvin suosituiksi. Karmitsa kertoo kirjansa esipuheessa, miten monet intohimoiset käsityöharrastajat ovat – aivan turhaan – pelänneet kirjoneuleita, kun taas hän itse vain sai päähänsä neuloa ystävälleen kirjoneulelapaset: ”Miksen muka minä, kun muutkin?” Itse asiassa oma kirjoneuleharrastukseni syntyi hyvin samoissa merkeissä, kun aloin 11-vuotiaana kansakoulun käsityötunnilla neulomaan kansanomaisen mallin mukaisia kirjoneulelapasia tietämättä yhtään, että tämä on vaikeaa. Ja hyvät tumput niistä tulikin, mitä nyt pienelle neulojalle tuli sen verran hoppu saada työ valmiiksi, että peukalot jäivät pieniksi nysiksi.
Karmitsan mallit eivät sitten perustukaan mihinkään kansanomaisiin kuvioihin, vaan mielikuvitusta on käytetty reippaasti, samoin värejä. On ihanan kirjavat Buddha-lapaset, joissa käden päällä hymyilee tutunomainen pulska hahmo, ja niiden vastapainoksi sitten yhtä hymyilevät Tsiisus-vanttuut, joiden iloinen Jeesus ei varmaankaan tuomitse ketään kadotukseen mutta joiden lahjoittamista kaikkein perinteisimmille uskoville voisin kuitenkin harkita.
Eläinhahmoja on paljon, ja erityisesti kissaeläimet tuntuvat olevan Karmitsan mieleen. Kissoja löytyy sekä sukkina että lapasina, paria koirarotua myös. Lisäksi on pari kaunista kukkamallia, joista varsinkin vähän enemmän kokemusta vaativa Kartanon ruusut -malli on suorastaan silmiä hivelevä. Eikä sovi myöskään sivuuttaa humoristisia pääkalloja ja luurankoja, joista voisi kuvitella löytyvän sopivia malleja miesväellekin.
On ilahduttavaa, että neuleet on toteutettu suomalaisille tutuilla langoilla; Novitan lisäksi on käytetty muun muassa Gjestalin Maijaa ja Dropsin tuttuja sukkalankoja, jotka ainakin nettikauppojen kautta ovat kaikkien saavutettavissa eivätkä hinnat päätä huimaa.
Ihastuttava kirja siis kaiken kaikkiaan, ja toivoa sopii, että Karmitsa jatkaa neulekirjojen julkaisemista.