Salanimellä Simon Flint esiintyvä kirjoittaja on tekstissä annettujen viitteiden perusteella eläkeikään ehtinyt pohjanmaalaislääkäri, joka tarttuu kirjassaan ankaralla kädellä vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Flint on kiivas koululääketieteen puolustaja ja luontaislääkinnän, jota hän armottomasti kutsuu puoskaroinniksi, arvostelija. ”Vanha sanonta kuuluu, että kaikkia ihmisiä voi petkuttaa jonkin aikaa ja joitakin ihmisiä kaiken aikaa, mutta ei kaikkia ihmisiä kaiken aikaa”, hän kirjoittaa.
Kirjassa saavat kyytiä muun muassa kansanomaiset parannustaidot, korvakynttilähoidot, helokkiöljyt, happivedet ja kaikenlaiset kivi ja kristalliterapiat. Flintin mukaan vaihtoehtoiset hoidot ovat yleensä tehottomia, aina epätieteellisiä ja usein myös moraalittomia: hyväuskoisilta asiakkailta viedään rahat komeilla katteilla. Muutaman kerran Flint ivaileekin sillä, miten mukavaa, helppoa ja rahakasta olisi hankkia hieno ammattinimike muutaman tunnin kursseilla ja perustaa sitten jokin kokonaisvaltainen hyvinvointipraktiikka.
Flintin lähestymistapa on kyllä hyvin perusteltu ja osin tieteellinenkin, mutta ongelma lienee siinä, että hän niputtaa huolettomasti kovin monentasoisia asioita yhteen. Kasvissyönnin kyseenalaistaminen, lihavuuden vastustus ja huolestuminen internetin kautta tilatuista lääkkeistä ovat mielestäni vähän eri asioita kuin kukka- ja yksisarvishoidot. Enimmäkseen pidin kuitenkin tästä kirjasta ja sen reippaasta tyylistä; teksti oli helppo- ja nopealukuista ja välillä aika hauskaakin. Käsitellyt asiat herättävät varmasti eri lukijoissa kovin erilaisia reaktioita.
Kannatan kovasti pitäytymistä tieteellisessä ajattelussa ja lähdekritiikissä kuten Flintkin, ja siksi vähän ihmettelin sitä, että hän käytti itse lähteenään tuon tuostakin Wikipediaa… Lisäksi tekstiin oli jäänyt harmittava määrä kielioppi- ja painovirheitä. Mutta kyllä tämä kirja kannattaa lukea, jos vain on kiinnostunut lääketieteestä ja eri hoitomuodoista. Kaikki eivät siitä varmastikaan pidä, mutta tietäähän sitten ainakin, mitä vastustaa.