Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Opiskelijamaailmaan sijoittuvassa sarjakuvassa tartutaan hetkeen, katsotaan normaalimaailman arkisia tapahtumia uusista kulmista. Milloin pitää hyvästellä huoleton opiskelijaelämä ja tulla aikuiseksi? Onko pakko, jos ei halua? Miten etsiä paikkansa maailmassa? Tämä on yhdistelmä ihmissuhdesarjakuvaa, parodiaa sekä populaarikulttuuriin liittyviä viittauksia.
Villimpi Pohjola on sunnuntaistrippi, joka ilmestyy tällä hetkellä Aamulehden ja Lapin Kansan Hetki-liitteen sivuilla. Ennen tätä albumia sarjasta on julkaistu kaksi kokoelmaa Daily Hero Pressin kautta. Päästäkseen kiinni Villimmän Pohjolan tapahtumiin ei ole tarpeellista tietää mitä aiemmin on tapahtunut, mutta ei siitä haittaakaan ole.
Villimpi Pohjola kokeilee melko paljon muodolla ja kuvilla. Se leikittelee usein sarjakuvan perinteillä, tunnettujen hahmojen muunnoksilla, joskus ehkä pienellä ripauksella mangaakin. Porukkaan kuuluvat muun muassa avopari Ukko ja Muusa, varsin rennosti opiskeluun suhtautuva opiskelumotivaationsa yökerhon naulakkoon unohtanut Otto, naissuhteiden keräilijä Rontti sekä Minna, jolla on teininörtin sielu sekä muita tärkeitä henkilöitä. Heidät esitellään asianmukaisesti kansiaukeamalla.
Tässä albumissa on siirrytty lyhyistä pätkistä jo pidempiin tarinoihin. Kypsyyskoe koostuu lähinnä kolmesta juonesta, jotka sivuavat toisiaan ja muodostavat lopulta kivan kokonaisuuden. Ensimmäisessä etsiskellään lapselle isää, toisessa ihastutaan kämppikseen ja kolmannessa haetaan rohkeutta kosimiseen.
Villimpi Pohjola on hyvin toimivaa huumorisarjakuvaa. Jutut eivät perustu pelkille vitseille vaan mukana on myös tunteita aina merkittävistä aggressioista suuriin rakkaudenhetkiin. Lisäksi eletään tietysti opiskelijaelämää, sellaisena kuin sen yleensä kuvitellaan olevan: biletystä, opiskeluahdistusta, kommuuniasumista, seurustelua ja itsetilitystä. Albumista löytyy myös paljon viitteitä populaarikulttuurista, muun muassa peleistä, animesta, elokuvista sekä musiikistakin. Varsinkin Super Marioon viitataan melkoisen usein. 1980- ja 1990-luvun hyvin muistavat löytävät kuvista varmasti tuttuja yksityiskohtia. Teksti ja kuvat tukevat toisiaan erittäin hyvin. Hahmot ovat uskottavia, piirrosjälki hienoa ja varsinkin väritys on kauniin lämmintä sekä tyyliin hyvin sopivaa. Itselleni tuli suorastaan nostalginen olo tätä lukiessa.
Sarja voisi menestyä paremminkin, vaikka sillä onkin vankka kannattajoukkonsa. Syynä voi olla esimerkiksi sivuhenkilöiden heikohko erottuvuus toisistaan eli tähän voisi kiinnittää vieläkin enemmän huomiota. Albumi sopii niillekin, jotka eivät ole yliopistoissa luuhanneet tuhlaamassa aikaansa. Tämä uusin albumi oli positiivinen, suorastaan hellyttävän hauska yllätys. Suosittelen kaikille kotimaisen sarjakuvien ystäville — mukava uusi tuttavuus!