Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Villiä ja kesyä lähiruokaa on houkutteleva kirja, monessa suhteessa. Ensinnä se houkuttelee matkustamaan, ottamaan kurssin kohti Viroa, mutta unohtamaan sen perinteisen Tallinnan kiertokävelyn Olde Hansoineen ja paahdettuine manteleineen. Nyt matkataan Saarenmaalle, sinne villin ja kesyn keskelle, sinne luonnon helmaan, Pohjolan Provenceen. Ihastuttavaa.
Toiseksi teos houkuttelee laittamaan ruokaa, laadukasta sellaista. Miettimään ehkä hiukan tarkemmin ravintonsa lähtökohtia, panostamaan makumatkailuun, joka hivelee niin mieltä kuin ruumistakin. Vaikka ei minulta innostusta puutu, pikemminkin päin vastoin. En pelästy ajatusta ateriasta, jonka valmistukseen vierähtää tunti jos toinenkin, en vierasta uusia tapoja tai makuja. Mutta se minun on myönnettävä, että haasteelliselta vaikuttavat liharuoat saattavat joskus koitua kompastuskivekseni, joiden valmistusta en viitsi lähteä edes yrittämään.
Onneksi näihin tilanteisiin minulta kotoa löytyy innokas ja taitava aviomies, aina uusista lihaideoista syttyvä kokkikumppanini. Mutta nyt, tämän kirjan myötä, minua itseänikin huvittaisi käydä lihan kimppuun, niin mukavasti ja helpon oloisesti Mirja von Knorring lihan valmistusta esittelee. Jos nyt en kuitenkaan ihan heti ala mieheltäni hänen bravuuriaan riistämään, olen ainakin monia ideoita rikkaampi. Villisikaa, jänistä, erilaisia lintuja sekä riistaruokia, näitä kaikkia olisi houkuttelevaa päästä teoksen resepteillä maistelemaan.
Mutta ei kirja yksin lihansyöjiä palvele. Esittelyyn pääsevät yhtä lailla kasvisherkut niin alkupalojen, pääruokien kuin lisäkkeidenkin muodossa. Makeita jälkiruokia ja leivonnaisia unohtamatta.
Kaiken muun lisäksi teos on ainakin minun silmääni erityisen paljon miellyttävä kauniine luontokuvineen – herkullisen näköisistä ruoka-annoksista puhumattakaan.
Käytännön tasolla kokemukseni teoksesta on vielä melko suppea, mutta varsin maistuva. Pääsiäisenä aloittelimme juhla-ateriamme kirjan ohjeistamalla sangen kauniilla kylmällä punajuurikeitolla viiriäisenmunin kruunattuna. Yhden valmistamani päivällisen pääroolissa olivat täytetyt pinaattiletut, joiden lettuohje löytyi tästä kirjasta ja kun vietimme muuttoa edeltävää ”viimeistä ateriaa” vanhassa keittiössämme, valmistimme burgundinpataa puikulamuusin kera Mirja von Knorringin reseptein. Kokeilukehotus kaikille edellä mainituista.
Siis suositus ilman muuta. Villeille sieluille ja kesyille mielille. Kokeille sekä kulkijoille. Nautiskelijoille, kaikille jotka arvostavat sydämellä valmistettua ruokaa, niin arkista kuin juhlavaakin.
”Ruoka on minulle enemmän kuin ruokaa. Se on kulttuuria, tarinoita, kohtaamisia, omaa ja muiden historiaa. Se on maisema tai runo, aistien herkässä havinassa.”
Näihin tekijän sanoihin minä yhdyn.
