Cherylin elämä on hajoamispisteessä. Hän on vain 22-vuotias ja äiti menee kuolemaan keuhkosyöpään! Hän raivoissaan sekä äidille että isälle, joka häipyi jo lasten ollessa pieniä. Muut sisarukset ovat vältelleet häntä ja äitiä koko lyhyen sairauden toteamisen ja kuoleman ajan. Hän ajelehtii ympäri maata kaupungista toiseen, pätkätyöstä samanlaiseen, hän juo ja käyttää päihteitä. Hän on rakastunut aviomieheensä, mutta silti hän käy vieraissa kuin kostaakseen jotain – itselleenkö? Aviomiehen kanssa he päätyvät kaikessa rakkaudessa sopuisaan avioeroon.
Hän päättää vaeltaa Pacific Crest Trailin osuuden Mojaven autiomaasta Oregoniin ja koskettaa Jumalten siltaa päästyään perille. Hän oli omasta mielestään ulkoilmaihminen ja asunut alkeellisissakin olosuhteissa, mutta vaelluskokemusta hänellä ei ollut. Hän luotti retkeilyvälinekaupan myyjiin, opaskirjaan, tapaamiensa ihmisten neuvoihin sekä lopulta omiin terveisiin vaistoihinsa. 1 770 kilometriä yksin, selässä Hirmu (joksi hän rinkkansa nimesi), jalat jatkuvasti verillä ja mieli usein maassa hän selviytyi matkasta – voitokkaana, ylpeänä ja hengissä.
Villi vaellus on tosikertomus Cherylin vaelluksesta vuonna 1995. Matkasta, joka antoi hänelle paljon ajattelemisen aiheita, väisteltyjen tunteiden kokemista, erilaisia näkökulmia, uusia ystäviä sekä itseluottamusta ja pelkojen karkoittamista. Matkalla sattuu ja tapahtuu, monta ikävää kilometriä taivallettavana, mutta myös huikaisevia onnen hetkiä sekä mittaamattoman arvokkaita oivalluksia, upeita näkymiä – lähteneiden varpaankynsien sekä rahattomuuden kustannuksella.
Kirja vie mennessään mukaan Cherylin elämään, hetkellisiin synkeisiin vihan tunteisiin sekä itkun partaalle, kun luvattu postilähetys ei ollutkaan sellainen kuin piti. Päättäväisyys voittaa ja matka jatkuu, askel askeleelta, kirjaimellisesti! Mikään vaellusopas tämä ei ole, leidi teki todella monia virheitä jo lähtiessään ja tässä tarkoitan nyt teknisesti vaellusjärjestelyjä, varusteita ja muuta sellaista.
Kokemuksena tämä oli Cherylille varmasti se, joka antoi hänelle mahdollisuuden aloittaa elämä uudelleen ja toteutti joitakin tavoitteita. Minulle tämä oli erilainen lukuelämys, tähän on helppo samaistua ja elää sekä hengittää männyntuoksuista ilmaa, kärsiä janoa ja pelätä yksin öisin. Suosittelen kaikille, jotka etsivät hieman erilaisia lukuelämyksiä: tämä kertoo paljon Cherylin sisäisestä kaaoksesta ja siitä selviämisestä sekä hänen sitkeydestään ja peräänantamattomuudestaan.