Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Niina Laitisella se vain villasukkasuoni – kun ei tässä yhteydessä kai voi puhua runosuonesta – sykkii, ja uusia malleja syntyy jatkuvasti. Tämänkertainen kokoelma on syntynyt eri maiden ja kaupunkien eksotiikan innoittamana; siinä kuljetaan Islannista Honoluluun, Etelämantereelta Kiinaan ja lopuksi sitten palataan koti-Suomeen mallilla Tuhansien järvien maa (joka tosin on ainakin minusta kirjan tylsin ja sovinnaisin neule, mistäköhän johtuu).
Mutta pursuaahan tämä teos kauniita ja erikoisia sukkia, olkoonkin että vuosien ja sukkien saatossa on ollut melko helppoa tottua tunnistamaan se eräänlainen Niina Laitisen tyyli ja käsiala. Mutta eihän siinä mitään vikaa ole. Uransa alkumetreillä Laitinen suunnitteli etupäässä pintaneulemalleja, pitsejä ja palmikoita, mutta nyt niin suositut kirjoneuleet muodostavat melkein puolet kokoelman 20 mallista.
Suuri osa sukista on polvimittaisia, luultavasti jotta kauniit kuviot, tulilinnut ja Eiffel-tornit saataisiin kokonaan näkymään. Laitisen polvisukkia on moitittu usein liian kapeiksi, mutta nyt hän antaa joissakin malleissa ohjeita siihen, miten pohjeosaa voisi leventää kuvion kärsimättä. Tämä on tietysti monelle neulojalle hyvä uudistus. Lisäksi kaikki sukat on neulottu kotimaisilla Novitan langoilla, joiden saannin pitäisi olla kovasti helppoa.
Koska en itse ole tunnetusti kovin suuri polvisukkien ystävä, ajattelin ensin kirjaa tutkiessani, ettei siitä minulle mitään neulottavaa mallia löydy. Mutta sitten teoksen loppupuolella vastaan tuli kerrassaan hurmaava sukkapari Duomo di Milano, Milanon tuomiokirkosta innoituksen saanut pitsi- ja palmikkomalli, joka oli neulottu harmaasta Nalle-langasta, ja taas jouduin pyörtämään entiset mielipiteeni. Näin onnellisesti minulle on käynyt Niina Laitisen kirjojen parissa ennenkin.
