Max Halma on perhostutkija, jonka äiti kuolee yllättäen. Äidin jäämistöstä löytyy erikoinen perhonen, jota Max ei tunnista. Löytö herättää innostusta: ehkä perhonen on tieteelle tuntematon ja tuo Maxille tunnustusta.
Perhostutkimukset herättävät Maxissa mielenkiintoa tutkia myös omaa historiaansa. Max tietää, että hänen isänsä oli Suomessa ollut saksalainen sotilas, josta ei sittemmin ole kuulunut. Virallisten asiakirjojen mukaan Maxin isä hukkui viikko Maxin syntymän jälkeen. Max löytää kuitenkin jälkiä, jotka antavat toisenlaisen kuvan asioista.
Kirja on jaettu kolmeentoista lukuun, säveltäjä Viktor Stanislauksen kolmentoista sinfonian mukaan. Anna-Liisa Ahokumpu kuljettaa tarinaa nopeasti, keskittyen tiukasti olennaiseen. Lopputuloksena on kepeästi kulkeva, lyhyt romaani – alle 200 sivun mitta ei anna tilaa jaarittelulle. Ratkaisu toimii, tuloksena on nautinnollinen lukupala.
Max löytää lopulta hakemansa vastaukset. Isän kohtalo selviää ja pakkomielle perhosesta saa ratkaisunsa.. Lukija saa miellyttävän, kauniisti kerrotun esikoisteoksen.
Kaikki oli mennyt väärinpäin. Minä olin löytänyt isän ja äiti perhosen, siitä huolimatta ettei äiti voinut ymmärtää mitä oli löytänyt.