Viivamaalarin päähenkilö kokee ensin järkytyksen: hänen kotitalonsa edessä kasvava vaahtera vain katoaa eräänä päivänä. Sitten hän kohtaa omituisen naisen, joka kävelee kadulla ja maalaa maahan valkoista viivaa. Arpajaisissa minäkertoja saa uuden työn. Hänestä tulee käsitetaiteilija. Koska hän ei ymmärrä taiteesta mitään, hän päättää etsiä käsiinsä viivaa maalaavan naisen, joka on ilmiselvästi jonkinlainen taiteilija.
Seuraa nyrjähtäneitä tapahtumia omituisessa maailmassa, jossa työpaikat ja jopa parisuhteet arvotaan uusiksi vähän väliä. Hämmästelyä – minäkertoja on asioista ihan yhtä pihalla kuin lukija ja kantaa maaliämpäriä ympäriinsä ihmetellen tapahtumia. Kirja pohjustaa selvästi kummallisia käänteitä vihjailemalla matkan varrella. Välillä minäkertojan kertomaa tarinaa katkovat erilliset luvut, jotka kertovatkin jostain aivan toisesta henkilöstä.
Viivamaalari on omituinen kirja, jonka lukija saa lopussa onneksi vastauksia, kun tapahtumat saavat lisävauhtia ja asioihin saadaan vähän selityksiä ja ratkaisuja. Kaikkea Anne Leinonen ei sentään selitä puhki, vaan lukijalle jää sopivasti kummallinen olo vielä kirjan loputtuakin.