Onko Hannele Mikaele Taivassalo Suomen Steve Erickson? En tiedä, mutta tältä mielleyhtymältä oli vaikea välttyä, kun luki tätä Taivassalon esikoista. Andrei Kraplin veitsien tarina on samalla tavalla kummallinen kuin Ericksonin kirjat.
Kirja kertoo tytöstä, joka kohtaa kotonaan Pohjanmaalla Andrei Kraplin, jolla on viisi veistä. Krapl opettaa tyttöä heittämään veitsiä ja tyttö rakastuu Krapliin. Tyttö kuitenkin lähtee pakoon, vieden mukanaan neljä Kraplin veitsistä.
Tyttö päätyy kiertelemään ympäriinsä, vaeltamaan kaupungista ja maasta toiseen. Tyttö saa joukon henkilöllisyyksiä, riippuen siitä kuka kysyy, ja peräänsä uhkaavan metsästäjän. Väliin tapahtumia kommentoi Jumala, joka tarkastelee tapahtumia omasta ylhäisestä näkökulmastaan.
Kirja yhdistelee monenlaista tunnelmaa, vinoa huumoria, kirjallisia tehokeinoja, kaunista kielenkäyttöä. Käännöskin (kirja on alunperin kirjoitettu ruotsiksi) tuntuu oikein onnistuneelta, kirjan tyyli on hyvin vahvasti omanlaisensa. Viisi veistä Andrei Kraplilla on yllättävän hyvä kirja ja ehdottoman kiehtova esikoinen. Taivassaloa lukisin mieluusti lisääkin.