Viisaus on vanhoissa naisissa on aivan ihana kirja, jonka parissa todella viihdyin, sillä se on täynnä painavaa asiaa, jonka voin itsekin allekirjoittaa. Suomessa oli vuoden 2021 lopulla 1 240 439 yli 50-vuotiasta naista! Kun kuuluu itsekin siihen joukkoon, niin mikäs oli kirjaa lueskellessa.
Kirjassa pääsee ääneen moni tunnettu ja vähän tuntemattomampikin vanha nainen, joiden viisauksia ilokseen otin itselleni. Suurin osa on sitä mieltä, että vanha-sanaa voi ja saa käyttää, mikä oli jotenkin ehkä yllättävääkin, sillä siitä on tullut sellainen sana, jota on jotenkin oppinut varomaan. Ei saisi sanoa vanha, kun sillä on jotenkin niin paha leima? Entä jos on vanha? Tässä kirjassa tuli ilmi, että kaikki kiertoilmaisut vain ärsyttävät, sillä kyllä sitä voi olla vanha, jos kerran on vanha.
Inhoan kaikkia kiertoilmaisuja, joita vanhuudesta käytetään. Ikäihminen, seniorikansalainen ja mitä niitä nyt on. Vanha on vanha. Olen itse ihan häpeämättömästi sen ikäinen kuin olen. Olen sitä mieltä, että kaiken tuon vanhuuden kiertämisen pohjalla on yksinkertaisesti kuolemanpelko.
Riitta Havukainen
Vanhenemisesta puhutaan muutenkin, sillä se on väistämätöntä. Kukaan ei voi pysyä aina nuorena, mikä tuntuu olevan monen nuoren naisen unelma, ehkä jonkun vanhemmankin. Vanhenemista pelätään kuin se olisi joku peikko. Kyllä sitä voisi vaan rupsahtaa ihan rauhassa.
Ikäsyrjintä alkaa jo viidenkympin hujakoilla, ettei sen ikäinen nainen ole enää kovaa valuuttaa työmarkkinoilla, vaikka heillä jos kenellä olisi jo vankkaa elämänkokemusta ja kaikki mahdolliset lapsetkin jo hankittu ja aikuisiksi saatu.
Tätä kirjaa luin välillä päätäni nyökytellen ja sitten oli hetkiä, kun vaan nauratti. Niin nasevasti on osattu monta asiaa kiteyttää. Soisin tämän kirjan kaikkien luettavan, ei vain meidän vanhojen naisien, vaan kaikkien muidenkin, että tulisi kaikille selväksi, millainen viisaus vanhoissa naisissa on!