Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hyvä asento ja asenne, niin voi uppoutua kirjaan, jossa kerrotaan alkoholinhuuruista selontekoa sota-ajan alkoholin käytöstä.
Juttuahan on aina ollut siitä, että viinaa on juotu ja miten teoksessa Tuntematon sotilas, on pienet juomingit menossa, mutta mitä se todellisuudessa oli? Jotkut tahot eivät halua siitä kertoa, mutta niin vaan on tämäkin kirja saatu aikaiseksi ja se on ihan hyvä, kappale historiaa. Juontavatko suomalaisten juomatottumukset siitä, niin mene ja tiedä.
Aluksihan se meni niin, että rintamalla tarjottiin pieniä annoksia viinaa valtion toimesta, koska ajat olivat ankeat ja sillä koetettiin miehiä piristää. Vaan kun makuun ja lystin pitoon päästiin, viinaa piti saada lisää ja sitä keinoteltiin kaikin keinoin. Vaihdettiin ruokaan ja tehtiin itse, pontikkaa ja kiljua. Oma lukunsa oli ”telaketju”, jota tislattiin bensiinialkoholista.
Alkoholia käyttivät niin päällystö kuin miehistökin. Ja kuten arvata saattaa, niin harmiahan siitä syntyi, jos oli ilotteluakin. Otettiin käytäntöön rajoituksia; muiden muassa vuoden 1942 tammikuussa sotilaslääkäreiden kirjoittamat alkoholireseptit oli hyväksytettävä vielä divisioonan lääkärillä. Mitä enemmän oli rajoituksia, sitä kekseliäämpiä tuli miehistä. Kotoa lähetettävät ”pulputtavat paketit” hiljennettiin niin, että pulloon laitettiin herneitä tai lasihelmiä tai korkin alle pitkä pala pesusientä.
Kaiken kaikkiaan kirja on erittäin mielenkiintoinen. Jonna Pulkkinen on kerännyt tietoa monista lähteistä ja kirjoittanut kirjan niin, että sitä lukee mielikseen. Kaikki tilastotkin on esitetty siten, että kuivakkuus on kaukana, päinvastoin melko ”kosteaa” on kerronta. Mika Wist on vastannut veteraanihaastatteluista ja ulkoasusta. Myös kuvat, joita on runsaasti, ovat hänen keräämiään.
Kirja sopii niillekin, jotka eivät niin sotahistoriasta ole kiinnostuneita.
