Stephen King loikkasi trillereiden maailmaan Mersumiehellä. Teos oli hyvin vastaanotettu ja voitti muiden muassa jännityskirjoille jaettavan Edgar-palkinnon. Menestyskirja sai jatkoa ja Viimeisen vartion on määrä olla trilogian päättävä osa.
Mersumiehessä entinen etsivä Bill Hodges joutui vastatusten sarjamurhaan kanssa. Tämän sarjamurhaajan tapa tappaa oli ajaa autolla kohteidensa ylitse. Media ristikin miehen Mersumieheksi.
Bill Hodgesin toimien ansiosta Mersumies pysäytettiin. Tämä pysäytys aiheutti Mersumiehelle itselleen suuria vammoja. Viimeisen vartion alussa Mersumies on ollut kuusi vuotta sairaalassa vakavan aivovamman takia. Samaan aikaan murhat alkavat kuitenkin uudestaan. Onko taustalla kopiomurhaaja, vai mistä asiassa on kyse?
Vaikka jännitys on hyvin samalta tunnekirjolta kuin kauhu, osoittaa King jälleen sarjalla olevansa muutakin kuin pelkästään kauhukirjailija. Hän onkin puhunut julkisuudessa siitä, kuinka kirjailijoiden brändääminen estää heitä luomasta oman genrensä ulkopuolisia tekstejä. Kritiikki tulee varmasti sydämestä, koska King mittavan uransa takia yhdistetään lähtemättömästi osaksi kauhua. Huolimatta siitä, että hänen uransa sisältää varsin hyviä loikkauksia myös kauhun ulkopuolelle.
Kingissä kyllä ihailua herättää myös hänen kirjoitusnopeutensa. Huolimatta hänen seitsemästäkymmenestä ikävuodestaan, hän on jatkanut vuosittaista julkaisemista. Lisäksi monet teoksista ovat vielä massiivisia tiiliskiviä.
King on sulava kirjoittaja ja Viimeisessä vartiossa on samat vahvuudet kuin lähes kaikissa Kingin kirjoissa: hän on hyvä kirjoittamaan ihmisistä eläviä, juoni on rytmitetty toimivaksi ja tarina onnistuu kaappaamaan lukijansa. Kolmas osa on minusta vahvempi osa kuin edeltäjänsä, joka ei ihan täysin onnistunut täyttämään odotuksia. Tätä voi suositella niin Kingin kuin dekkareiden ystäville.