Vaikka Suomessa fantasian julkaiseminen tuntuu olevan laskussa, hyvää fantasiaa silti yhä löytyy. Yksi tällainen on Jalavan listoilta löytyvä Brandon Sandersonin Mistborn -sarja. Kyseisen sarjan saamista Suomeen on hieman odoteltukin, koska maailmalla Sanderson on menestynyt varsin hyvin. Monet lukevatkin Sandersonin merkittäviin uuden polven fantasiakirjailijoihin esimerkiksi Patrick Rothfusin, Joe Abercrombien ja Scott Lynchin joukkoon.
Itselleni Sanderson on entuudestaan tuttu, koska hän viimeisteli Robert Jordanin fantasiaeepoksen Ajanpyörän tarun. Jordanin työn päättäminen onnistui häneltä hyvin. Hän toi sarjaan ryhtiä ja päätti sarjan rikkomatta sarjan henkeä.
Viimeinen valtakunta käynnistää Usvasyntyinen-trilogian, ja on valittu Ranskan parhaaksi käännösfantasiaksi vuonna 2010. Viimeisen valtakunnan maailma on synkkä. Yli tuhat vuotta sitten maailmassa raivosi valtava sota, joka tuhosi ympäristön. Sodan voittaja on kuolematon, joka aina sodasta asti on vain tiukentanut otettaan valta-asemastaan. Hänet yrittää syrjäyttää epätoivoinen kapinallisten joukko, jonka tehtävä vetää sivullisetkin vaaraan. Mutta Luthadelissa sivullisetkaan eivät välttämättä ole sitä miltä näyttävät.
Kirja onnistuu ympäristönluomisessa. Luthadel on värikäs synkällä tavalla. Koko kaupunki on tuhkan mustaama ja mikään määrä vettä ei pese kaupunkia puhtaaksi. Öisin kaupungissa nousee pelottava usva, jota harva uskaltaa kohdata. Kaupunki on mielenkiintoinen ympäristö, jossa lukijaa toivoisi kuljetettavan enemmänkin.
Värikäs on myös sarjan magiasysteemi. Sanderson on lähtenyt varsin omaperäiseen suuntaan: ihmisten joukossa on henkilöitä, jotka saavat voimia tietyistä metalleista. Kyky on harvinainen ja lähes kaikki taidon omaavat osaavat käyttää vain yhteen metalliin sidoksissa olevaa voimaa. Nämä voimat voivat antaa käyttäjälleen esimerkiksi kyvyn herättää tai tyynnyttää toisissa tunteita. Henkilöä, jolla on kyky käyttää kaikkien metallien voimia, kutsutaan Usvasyntyiseksi.
Vaikka useinkaan en kamalasti noteeraa kirjan julkiasua, Viimeinen valtakunta on kovin kaunis kirja. Kansikuva varsin mieleenpainuva. Etukannen takaa löytyy maailmankartta ja takakannen takaa kaupungin kartta, kummatkin tukevat kirjan sisältöä.
Viimeinen valtakunta on loistavaa kesälukemista ja yksi vahva ehdokas vuoden käännösfantasiaksi.