Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Gotlantiin sijoittuva Anders Knutasin ja Karin Jacobssonin tutkimuksista kertova dekkarisarja on ehtinyt jo kahdeksanteentoista osaansa, joten paljon on ehtinyt tapahtua ja aikaa kulua. Anders ja Karin ovat olleet jo pitkään ensin ihastuneita ja sitten rakastuneita toisiinsa, ja nyt he ovat naimisissa ja pienen tyttövauvan vanhempia, tosin melko iäkkäitä, sillä Anders suunnittelee jo eläköitymistä.
Eteen tulee kuitenkin ihan uusi rikostapaus, kun lähiseudulta löytyy kiväärillä kuoliaaksi ammuttu nainen. Koska itsemurha ei dekkarien kirjoittamattomien lakien tai rikospaikkatutkijoiden mukaan tule kysymykseen, aletaan tutkia murhaa, mutta eihän se jää ainoaksi, kun samaisen kiväärin uhreja löytyy lisääkin. Kun tieto ensimmäisestä murhasta leviää, siitä saa vihiä myös väsymätön rikostoimittaja Johan Berg uskollisen valokuvaajansa Pia Liljan kanssa.
Viimeinen tukikohta on Mari Jungstedtin laajan tuotannon tapaan toisaalta melko yllätyksetön dekkari, mutta toisaalta se tarjoaa ihan hyvää keskitason poliisivetoista jännityskirjallisuutta. Ovathan sen henkilöt tosiaankin vanhoja tuttuja vuosien takaa, sillä sarjan ensimmäinen osa Kesän kylmyydessä ilmestyi jo vuonna 2006. Plussana on pidettävä esimerkiksi sitä, että keskeisten henkilöhahmojen kohdalla on siis tapahtunut muutosta ja kehitystä, mikä ei tällaisessa dekkariviihteessä ole ollenkaan itsestään selvää, ja mieleeni tulee vaikkapa myös Gotlannista kirjoittava Maria Wern, jos nyt tämä pitää johonkuhun yksilöidä.
Ihmis- ja perhesuhteet ovat murhajuonen lisäksi Viimeisen tukikohdan ydinaineistoa. Lukija saa tietää suhteellisen paljon Andersin ja Karinin perheestä sekä pariskunnan suhteesta Andersin entiseen puolisoon Lineen. Karinin nuorena synnyttämä tytär Hanna puolisoineen vilahtaa tapahtumissa myös jokusen kerran, ja lisäksi pohditaan enemmänkin toimittaja Johanin välejä vaimonsa Emman kanssa. Tietysti myös itse murhatapaus perustuu kirjan henkilöiden välisiin kieroutuneisiin suhteisiin.
Oliko tämä sitten lukemisen arvoinen dekkari? Mikä ettei, vaikkei elämys ihan maatajärisyttävä ollutkaan. Uskoisin kuitenkin, että lisäkseni on olemassa vaikka kuinka monia lukijoita, jotka ovat seuranneet sarjaa alusta alkaen ja haluavat tehdä niin edelleenkin. Mutta kuinkahan käy, jos Anders uhkauksiensa mukaisesti jää eläkkeelle? Itse hän pohdiskelee kirjan lopussa:
Hänen ainoa ajatuksensa oli, että tämä oli yksi pahimmista tapauksista, joiden tutkintaan hän oli osallistunut – ja että tämä olisi tapauksista viimeinen.
