Puolalaisen Andrzej Sapkowskin Viimeistä toivomusta markkinoidaan ”fantasiana vaativaan makuun” ja retostellaanpa takakannessa myös yli 20 miljoonalla lukijalla. Tarina on kieltämättä nokkela ja viittailee näppärästi ympäriinsä niin, että lukija saa tuntea olonsa fiksuksi.
Kirjan rakenne on novellikokoelmamainen. Kronologinen tarina etenee väliluvuissa, joissa kirjan päähenkilö noituri Geralt päätyy muistelemaan menneitä, jonka jälkeen seuraa toiminnantäyteinen luku, jossa nämä menneet tapahtumat selitetään. Tuloksena on kirja, josta puuttuu varsinainen juoni. Toimiihan se näinkin, mutta itse jäin kaipaamaan vähän yhtenäisempää kokonaisuutta.
Mutta ainesta noiturin tarinassa on. Noiturit ovat jonkinlaisia mutantteja ja hylkiöitä, jotka kiertelevät ympäriinsä lahdaten hirviöitä palkkiota vastaan. Hirviöitä on entistä vähemmän, joten noitureitakin on alettu hyljeksiä, eikä Geralt olekaan joka paikkaan tervetullut. Hirviöiden tappaminenkin on vähän siinä ja tässä, jokainen hirviö kun ei ole lähellekään niin hirviömäinen kuin puhdasverisimmät ihmiset voivat olla. Viimeinen toivomus onkin henkilöhahmoiltaan täynnä kauniita harmaan sävyjä mustavalkoisuuden sijasta.
Mielenkiintoisista aineksista syntyy värikäs soppa. Geralt on mainio päähenkilö ja kirjan hirviögalleria etenkin kiinnostava. The Witcher -sarjan myöhemmät osat on ehdottomasti syytä lukea.