Viimeinen tili on Pasi Lönnin ensimmäinen aikuisten dekkari, jota kannatti odottaa. Vaikka nuortendekkarit Hyppy syvyyteen ja Harhaisku olivat hyviä, tämä aikuisten dekkari kruunasi kaiken. Teksti oli kuin olisi avannut kuoharipullon. Se pääsi ihanasti valloilleen, siitä nautti ja siitä tuli hyvä olo.
Poliisina häärää rikosylikonstaapeli Lasse Flink ja paikka on Jyväskylä. Lasse on leski ja pienen Sara-tytön yksinhuoltaja. Töitä piisaa ja välillä tuntuu kaikki kaatuvan niskaan. Monta juttua yhtä aikaa, erilaisia työkavereita, kutkuttavia jännitteitä. Kaiken sekaan on ripoteltu kivaa huumoria.
Kun Lasse Flink puurtaa presidenttivierailun parissa, menneisyydestä putkahtaa vanha ystävä, joka tuo mieleen muiston, josta ei ole muutenkaan eroon päässyt. Miten siitä menneestä selviää, se onkin eräs osa kirjan tarinaa.
Lasse Flinkin työparina on Riitta Mäkinen, joka tuo kirjaan mukavan naisnäkökulman. Heidän suhde on yksi syy, miksi toivon kirjalle jatkoa.
Herkuttelin kirjalla pitkään, sillä en meinanut raaskia lukea sitä loppuun. Vaikka kirjassa oli monta lankaa, ne pysyivät loppuun asti järjestyksessä ja tulos oli loistava!