Pirjo Hassisen kirjoissa ihmissuhteet ovat suuressa roolissa, eikä Viimeinen syli tee poikkeusta. Erjan ja Mikaelin sekä hieman Rheankin tarina on kerrottu hienosti eri näkökulmista.
Kirjan lähtökohta on Erjan rakkaus, joka ei ole sammunut eron jälkeen, vaan on melkeinpä entistä palavampaa. Sen voi ajatella suurimpana mahdollisena tunteena toista ihmistä kohtaan, mutta myös pakkomielteenä. Kirjan loppukohtaus saa miettimään, kuinka pitkälle ihminen voi mennä syvän tunteensa johdattamana.
Mikael toimii hautausurakoitsijana ja tämä tuo kirjaan oman lisämausteensa. Se ei ole pelkästään ammatti, vaan vaikuttaa moniin tapahtumiin esimerkiksi miehen käyttämän auton kautta.
Viimeinen syli tarjoaa matkan erilaisten ihmisten ajatus- ja tunnemaailman sisään. Osin yllättävät tapahtumat ja sivuhenkilöt kuorruttavat onnistuneen teoksen.