Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lukiolaiset Deja ja Josie ovat syksyisin kolmen vuoden ajan työskennelleet sympaattisella kurpitsafarmilla. Nyt on kuitenkin kyseessä viimeinen rutistus. Edessä on koulusta valmistuminen ja niinpä tämä halloween jää viimeiseksi yhteiseksi työpäiväksi. Edessä on kaikennäköistä draamaa. Saako Josie vihdoin kolmen vuoden jälkeen suunsa auki ja pääsee puhumaan unelmiensa Toffee-tytölle? Eipä siltä vaikuta, joten Dejan ei auta muuta kuin ottaa ohjat käsiinsä, vaikka homma vaikuttaakin aikamoiselta käärmeen pyssyyn ajamiselta.
Omalle lukulistalle Viimeinen ilta päätyi enimmäkseen Eisner-palkitun Faith Erin Hicksin takia, joka on paitsi taitava kuvittaja niin myös tunnettu erinomaisesta kuvakerronnastaan. Niin myös tälläkin kertaa. Viimeinen ilta näyttää upealta, suorastaan herkulliselta, ja kerronta on erinomaisen sujuvaa luettavaa. Näin muuten Viimeinen ilta on kuitenkin kinkkisempi arvosteltava. Käsikirjoittaja Rainbow Rowell on tunnettu YA-kirjailija ja myös Viimeinen ilta menee tukevasti Young Adults -genren alle, eli ehkä hieman oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.
Lukukokemus ei siis ollut omalla kohdallani täysi menestys ja sarjakuvan hyvistä puolista huolimatta siihen on muutama syy. Juoni on todella yksinkertainen ja ennalta arvattavakin, mutta tällaisessa hieman Slice of Life -tyyppisessä tarinassa sillä ei välttämättä ole merkitystä, jos tarina kuitenkin tuntuu autenttiselta. Siltä Viimeinen ilta ei kuitenkaan tunnu.
Tapahtumapaikkana kurpitsafarmi on herttainen, mutta keinotekoisen oloinen Disneyland-pastissi ja muutenkin tarinaa vaivaa tietynlainen muovisuus. Juoni etenee sujuvasti, mutta tarkkoja askelmerkkejä noudattaen, toisin sanoen tarina uppoaa mukavasti romanttisen genrefiktion konventioihin. Sarjakuvasta jäi vähän sellainen kutina, että se olisi hyötynyt joko selvästi vakavammasta lähestymistavasta, tai sitten tarinaa olisi pitänyt vetää vielä enemmän överiksi. Nyt toteutus jää aavistuksen lapselliseksi välimuodoksi.
Toisaalta, en epäile etteikö nuoremmalle yleisölle sarjakuva olisi oikein oivallinen valinta. Josie ja Deja ovat sympaattisia hahmoja, ja draaman toimivuus lopulta pohjautuu paljolti siihen iskeekö itse hahmot vai ei. Karistolle myös pojot siitä, että tällaista ya-sarjakuvaa ylipäätään on lähdetty kääntämään. Ei nyt ihan heti tule mieleen mitään vastaavaa Suomen sarjakuvamarkkinoilla, joten tilausta tällaiselle sarjakuvalle luulisi löytyvän.
