Faldetta on perinteinen maltalainen naisen kaapu. Nykyään niitä ei ilmeisestikään enää katukuvassa juurikaan näy, mutta Oliver Friggierin novelleissa menneisyys ja perinteet käyvät käsi kädessä tämän päivän kanssa. Viimeinen faldetta ja muita pieniä tarinoita Maltalta esittelee nimensä mukaisesti lyhyin tuokiokuvin totta ja tarua Välimeren pienestä saarivaltiosta.
Friggierin novellien keskiössä on yleensä yksi ihminen: erilainen lapsi tai omalaatuinen vanhus, omaa rauhaa kaipaava lääkäri tai huonojalkainen bussimatkustaja. Usein tarinaan liittyy myös kuolema tai jokin muu arkinen, mutta silti yksilötasolla dramaattinen tapahtuma. Juoruja, tarinoita, väkijoukon supinaa, uteliaita töllistelijöitä — niitä Friggierin jutuissa riittää. Friggieri kirjoittaa toteavasti ja lakonisesti, mutta lämmöllä. Friggieri kohtelee laitapuolen kulkijoitaan ja kerjäläisiään ymmärtäen. Erityisen kauniisti hän kuvaa lapsia, jotka ovatkin keskushahmona useissa novelleissa.
Olennainen osa Friggierin teoksessa on kirjailijan oma kotimaa Malta. Maltalainen kulttuuri perinteineen ja tapoineen hengittää vähäeleisten novellien sivuilla. Kylät ja pikkukaupungit, satamat ja kujat luovat hienon miljöön kertomuksille.
Jälleen kerran kannatti käydä kirjastossa: ihan vahingossa silmiini sattunut teos osoittautui hyvinkin vinkin arvoiseksi. Luepa sinäkin! Viimeinen faldetta ja muita pieniä tarinoita Maltalta on oikein mukavaa ja joutuisaa ajanvietettä.