Nuori, salaperäinen mies joutuu taistelemaan omasta sekä muidenkin hengestä keskellä pohjoisia lumilakeuksia. Mies on Pesäri, salamyhkäinen taistelija, jonka oikea nimi kyllä tunnettaisiin. Taistelusta pelastuvat hyvin miekkaa käyttävä Ahdotar, Ojatin tytär, jonka isä on kuningas sekä hänen palvelijansa – mutta edessä on kohta uusi taistelu, sillä hurtat iskevät mukana olevan laatikon takia… Pesäri on jälleen tarkkana ja taistelee taas henkensä edestä. Yksi hurtta saadaan tapettua, mutta kaksi muuta pakenee ulvoen lumimyrskyyn.
Tästä alkaa Pesärin tarina. Tarina miehestä, joka on kyllä oikeudenmukainen ja lojaali, mutta jota naiset ja ahneus vievät kohti omaa tuhoaan. Pesäri tapaa Kerhon tyttären, Uhdun, joka johtaa joukkoja. Hän selvittää myös sutta suurempien hurttien salaisuuden. Ne on hankittu Mehiläissudelta, Beowulfilta. Pesäri ei voi olla vastaamatta haasteeseen, kun on lähdettävä tuhoamaan suunnattoman suuria valkoisia jättiläisiä. Nuori mies arvelee näiden olevan pilalle menneitä Kalevan poikien perillisiä. Jälleen Pesäri taistelee, nyt naisten vierellä tietämättä mitä on tapahtumassa.
Viimeinen bjarmialainen on hyvä pienoisromaani, joka saa aineksensa osittain vanhoista taruista ja tarinoista, osittain myyteistä ja kirjallisuudesta. Kuitenkin erittäin omaperäinen miekka ja kilpi -kertomus, josta voisi varmasti kehittää laajemmankin kokonaisuuden. Tästä löytyisivät hyvinkin jo ainekset sellaiseenkin. Tällaisenaan vauhdikas ja hieman erilainen perinteisen, nopealiikkeisen ja väkivaltaisen taistelutarinan versio. Pienoisromaani vie vauhdikkaasti mukanaan, mausteena olevat myytit toimivat ja mukana on muutama vinkeä viittaus, joista voi päätellä aivan mitä tahansa. Itseäni viehättivät vanhan mytologian tapaiset viittaukset sekä niiden sekoittaminen erilaisiin tarinoihin ensilukemalta täysin satunnaisesti.
Suosittelen kaikille nopeatahtisen jännityksen ystäville, jotka pitävät kieroista mielenliikkeistä ja oudoista asiayhteyksistä. Juri Nummelin on tunnettu erilaisista kokoomateoksista ja antologioista, mutta häneltä voisi odottaa – toki mitään paineita asettamatta – jotakin hiukkasen isompaakin omaperäistä teosta, sillä aineksia selkeästi olisi. Pesäri-saaga ilmestyi alunperin jatkokertomuksena Seikkailukertomuksia-lehdessä ja julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa yhtenäisenä teoksena.