Viima Teräs on 12-vuotias poika, joka on käyttänyt kaikki mahdollisuutensa – viimeistä lukuunottamatta. Viimeinen tilaisuus on Mahdollisuuksien talo, sekoitus koulua, akvaariota ja vankilaa. Siellä pistetään kurittomat, mahdottomat lapset ojennukseen, ja niin Viimakin.
Tilaisuuden tarjoaa Virve Avanto, koulun kuraattori ja Viiman isän uusi puoliso, joka hallitsee Viiman kotia tyrannin ottein kamalan Mona-tyttärensä kanssa. Koulukin on painajaismainen sekoitus tarkkailua ja rangaistuksia. Rangaistuksiahan riittää, sillä mihinkäs Viima muuttuisi, vaikka uuteen paikkaan joutuukin.
Onneksi on muutakin. On autio tehdas ja kapinallinen Intia, tyttö, jonka Viima tapaa tehtaassa, ja joka johdattaa Viiman toisenlaiseen maailmaan ja lopulta eeppiseen taisteluun tehtaan ja Mahdollisuuksien talon välillä.
Viima on omaperäinen kirja, suorastaan omituinen. 12-vuotias päähenkilö on yllättävän nuori, koska kirja on sävyltään kyllä sen verran tumma, että sen kohderyhmä on mielestäni vähän vanhemmissa lukijoissa – kyllä se minusta enemmän nuorten- kuin lastenkirja on. Tarinassa on maagisen realismin sävyjä, yksilöllisyyden ylistystä ja erikoista hyvän ja pahan välistä taistelua. Oikein kiehtova, erikoinen ja oudosti hauskakin kirja.
Viima on voittanut ranskalaisen nuortenkirjoille myönnettävän Pépite du roman ado européen -palkinnon vuonna 2011.