Harvoin tulee vastaan samalla tavalla aiheiltaan laidasta laitaan olevaa sarjakuvakokoelmaa kuin Viiltävä Wolverine. Kolmeen osaan jaettu kokoelma alkaa heittämällä lukijan Kadonneeseen valtakuntaan; Marvelin maailmannurkkaan, jossa dinosaurukset yhä elävät. Hieman tämän jälkeen Wolverine sekaantuu ninjojen valtataisteluun alamaailman hallinnasta ja viimeinen osa heittää Wolverinen scifiympäristöön sen kummempia selittelemättä.
Kolmelle juonikokonaisuudelle on vaikea löytää yhteistä nimittäjää. Frank Chon käsikirjoittamassa Tapposaaressa tuntuu olevan paljon samaa kuin nostalgisen ajan Tarzan pulp-seikkailuissa. Osittain tämä johtuu viidakosta ympäristönä, mutta myös varsin suoraviivaisesta juonesta. Kadonnut maailma on kuitenkin mielenkiintoinen näyttämö, johon Wolverine sopii varsin hyvin.
Frank Chon taide on varsin edustavaa, hahmot ovat tyylikkäitä ja toiminta elävää. Chon piirtämät vähäpukeiset naiset ja kokoelman muuten runsaasti sisältämä väkivalta aiheuttaa sen, ettei kokoelmaa voi suositella perheen pienimmille.
Zeb Wellesin käsikirjoittama Kädet kuolleella ruumiilla kahmii vanhan 1980-luvun Frank Millerin Wolverinen tunnelmaa synkillä sävyillä ja tuomalla Electran Wolverinen aisapariksi. Kolmas kokonaisuus on kryptinen Jockin scifiä tihkuva seikkailu.
Juonikokonaisuudet ovat varsin irtonaisen oloisia. Niille jotka kaipaavat yhtenäisempää juonta, jossa Wolverine esiintyy, voisi suositella Egmontin aiemmin julkaisemaa Aavelaatikko-kokoelmaa. Irtonaiset juonet eivät kuitenkaan ole tässä tapauksessa heikkous, sillä itse viihdyin lennokkaiden ja enemmän tai vähemmän itsenäisten juonten parissa.
Kokonaisuutena Viiltävä Wolverine on toimiva toimintapaketti. Nähtäväksi jää aikooko Egmont julkaista sarjan toisen puoliskon. Varmasti tulee tartuttua, jos näin käy.