Kuuden täysin erilaisen ihmisen tiet risteävät oudosti Lontoossa joulukuussa 2007. Pankkiiri viimeistelee suurta operaatiota, ainakin omasta mielestään nerokasta, joka tuhoaa miljoonien brittien eläkesäästöt. Toisaalla 16-vuotias poika kiikutetaan huumepsykoosissa sairaalaan. Metrossa nuori mies puolestaan on lastannut reppunsa räjähteillä ja matkaa kohti taivasta ja muiden helvettiä. Metrokuski taas unelmoi unelmiensa treffeistä asianajajan kanssa. Ja aivan toisella puolella Lontoota kirjallisuutta vihaava kriitikko hykertelee karmivan tuotoksensa kanssa.
Seitsemän päivän aikana näiden henkilöiden tiet ja kohtalot tulevat kietoutumaan toisiinsa merkillisellä tavalla. Kaikki ei mene aivan kuten on suunniteltu ja ehkä jotakin kääntyy vielä parempaankin suuntaan kuin voisi odottaa.
Viikko joulukuussa on kannanotto ajastamme, jota leimaa häikäilemätön oman edun tavoittelu. Välinpitämättömyys on nostettu hyveeksi ja todellisuudesta ovat vieraantuneet lähes kaikki. Jokainen elää tässä ja nyt, heti-kaikki-tänne -mentaliteetilla, itseriittoisesti ja jopa itsetuhoisesti lainkaan tätä tiedostamatta.
Faulksin uusin suomennettu romaani on terävä, mutta kauhistuttava kuva maailmasta ja tavallisista ihmistä jokainen oman pienen kuplansa sisällä. Kirja on melkoisen mittava, mutta jännite säilyy eikä tätäkään malttaisi laskea käsistään. Kerronta on intensiivistä, tunteet ovat pinnalla ja siirtymät seuraavat näennäisen epäloogisesti toisiaan; loogisuus näkyy vasta myöhemmin. Kirja on kuin pienoiskuva yhteiskunnasta.
Itse pidän kirjailijasta ja tämä on taas hyvä osoitus hänen muuntautumis- ja eläytymiskyvystään. Suosittelen kaikille, jotka jaksavat vielä ajatella itse, pitävät satiirista eivätkä vieroksu rumaakaan kuvausta nykyhetkestä ja ihmisten raadollisuuudesta.