Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kevään koittaessa viikingit valmistautuvat matkalle Miklagårdiin eli meikäläisittäin mahtavaan Konstantinopoliin. Nuori Siiri on kuitenkin liian nuori tullakseen vaaralliselle matkalle mukaan, mutta niinpä vain neuvokas tyttö keinot keksii ja tulee mukaan silti. Matkasta ei kuitenkaan ole tulossa helppo, sillä laiva houkuttelee muitakin ihmisiä – onhan sen lastina itse Bysanttilaisen valtakunnan keisarin aarre. Vaan mikä tämä pieneen rasiaan mahtuva keisarin aarre lopulta oikein on ja kuka on avulias nuori Zack, jonka Siiri tapaa Miklagårdissa?
Patric Nyströmin ja Per Demervallin Viikinki Siiri on lapsille suunnattu seikkailusarjakuva ja sellaisenaan se on suht harvinainen näky. Ehkäpä lähin vertailukohta olisi Asterix, mutta siinä missä Asterixia lukee myös vanhemmat lukijat, Viikinki Siiri on korostuneemmin nimenomaan lapsille suunnattu. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin samanaikaisesti suomeksi, joten on vain sopivaa, että ne myös arvostellaan yhdessä.
Keisarin aarre on juoneltaan periaatteessa mielenkiintoisempi (ketä nyt ei muka Konstantinopoli kiinnostaisi!), mutta ehkä tässä ensimmäisessä osassa on nähtävissä miten sarjakuva hieman hakee vielä muotoaan, sillä juoni ei ihan vedä mukanaan niin voimakkaasti kuin se voisi, eikä vitsit osu maaliin niin hyvin kuin toivoisi. Jatko-osa Mimrin kaivon arvoitus tuntuukin paljon ehyemmältä ja hauskemmalta teokselta.
Viikinkimytologiasta ammentavassa juonessa Siiri ja Zack tutustuvat paitsi kuuluisaan viikinkikaupunkiin Birkaan, niin pääsevät mystisen Mimirin kaivon jäljille. Ikävä kyllä tälläkin kertaa Ivar-roisto ja hänen apurina Yrmy pistävät kapuloita rattaisiin, joten liian helpolla lapset eivät seikkailustaan selviä. Juonessa pohditaan ansiokkaasti tiedon ja vallan yhteyttä ja näin kirjojen suurena ystävänä en voi olla arvostamatta sarjakuvan erinomaisen viisasta loppua.
Mukavana yksityiskohtana sarjakuvien lopusta löytyy liitesivut joissa pääsee halutessaan tutustumaan lähemmin sarjakuvassa esiteltyihin seikkoihin ja viikinkien elämään, kuten vaikkapa riimuaakkosiin. Tällaisen faktatiedon yhdistäminen sarjakuvan seikkailulliseen puoleen on hyvä idea ja omalta osaltaan syventää myös lukukokemusta.
Demervallin kuvitus on puolestaan oikein pätevää. Tyylistä tulee jollain kummallisella tavalla mieleen lapsuuden Smurffit ja ehkä aikaisemmin mainittu Asterix. Jotain aavistuksen vanhanaikaista Demervallin kuvituksessa joka tapauksessa on, mutta en mene sanomaan, että se olisi mitenkään huono asia. Koska omia lapsia ei ole, on sarjakuvan kohdeyleisön arvioiminen hieman hankalaa. Sanoisin kuitenkin, että noin kymmenenvuotiaat ja sen alle todennäköisesti nauttivat sarjakuvasta eniten. Ottaen huomioon miten vähänlaisesti tämän ikäisille on sarjakuvia tarjolla, Viikinki Siiri on oikein tervetullut tulokas joukkoon.
