19-vuotias Roma asuu äitinsä luona ja työskentelee lastaajana. Roma miettii, mitä tekisi elämällään, kun hän sattumoisin näkee jalkakäytävään kirjoitetun tarjouksen: ”Tositilaisuus päästä eliittiin. Toista ei tule koskaan”. Tilaisuuteen on tietysti tartuttava! Hieman myöhemmin Roma herää puolapuihin sidottuna vanhan vampyyrin luota — hänestä on itsestäänkin tulossa vampyyri.
Pelevin asettaa vampyyrit maailman hallitsevan valtaeliitin asemaan. Pelevinin vampyyrit eivät ole mitään kliseisiä verenimijöitä — itse asiassa heille veri ei ole ollenkaan olennaisinta ravintoa. Nykyvampyyrien maailmaa pyörittävät aivan muut nesteet. Kirja kertoo, kuinka Roma pääsee osaksi maailman ylintä eliittiä, kuinka häntä koulutetaan vampyyreille tärkeissä diskurssin ja glamourin oppiaineissa.
Roma on kysymyksiä täynnä ja niinpä hänen vampyyriopettajansa pääsevät luennoimaan hänelle maailman menosta. Siinä sivussa Pelevin luennoi lukijalle. Mikäpä tuossa — kirja on filosofinen ja vallanpitäjiä kohtaan kriittinen, se pursuaa ideoita juonen kustannuksella. Suuria ei kirjassa nimittäin tapahdu. Ei siis aivan joka makuun, mutta minut tarina kyllä liimasi kirjan ääreen.
Suomentaja on ystävällisesti kerännyt kirjan loppuun selventävän osion, jossa käy läpi Pelevinin viittauksia erilaisiin pääasiassa venäläisiin kulttuuri-ilmiöihin ja henkilöihin. Ilmankin pärjäisi, mutta nämä selvennykset kieltämättä valaisevat teosta, jossa on tiettyjä avainromaanin piirteitä. Joka tapauksessa on helppo todeta, että toista näin kummallista vampyyritarinaa en ole lukenut.