Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vihanpitäjät on Kati Roudan esikoisdekkari, mutta ei suinkaan ensimmäinen kirja. Kati Routa on Katariina Romppaisen taiteilijanimi. Mietinkin, mitä tuttua tässä kirjassa oli; etenkin kun hän kuvaa vanhusten käyttäytymistä, tulevat mieleen Pitkät päiväunet ja Mustikkasoppa, jotka ovat hänen aikaisempia romaanejaan.
Nyt on kuitenkin kyseessä dekkari ja siinä seikkailee poliisiharjoittelija Rosi Tikkuri, joka vaikuttaa heti olevan hyvä tyyppi, huolimatta siitä, että hän tössii niin pahasti, että saa potkut. Aikamoinen aloitus, että no, mites tässä nyt näin kävi ja kuinka tarina voi jatkua…
Joel on 14-vuotias ja hän vain katoaa. Joelin isä Erkki on varsinainen nousukas, joka ei isommin sympatioita kerää. Vaikka hän itkeä tirauttaakin, en vaan tykännyt hänestä. Itsekeskeinen ja oman napansa ympärillä pyörivä sovinisti.
Hyvin alussa paljastuu, että Erkillä on veli Seppo, joka taas on Rosin isä. Veljekset ovat niin pahoissa riidoissa toistensa kanssa, ettei kukaan juurikaan tiedä heidän sukulaisuussuhteestaan. Kun Rosille valkenee, että Joel onkin hänen serkkunsa, hänen on pakko alkaa ottaa selvää, mihin ja miksi poika on kadonnut.
Kirjassa esitellään sitten vanha Lilja, joka asuu hoitokodissa ja on ihan lääpällään miehiin. Lilja rellestää mielensä mukaan ja melkoista arkirealismin sävyttämää huumoria kukkii aina, kun Lilja on sivulla. Rosi tutustuu Liljaan ja Lilja auttaa Rosia ratkaisemaan Joelin katoamisen.
Vihanpitäjät on kiva kirja, ei väkivaltaa, mutta mielenkiintoisia ihmisiä ja heidän tapauksiaan. Sukuriidat on aika keskeinen asia ja se kiehtoo koko kirjan matkan.
