Poliisinleski Elisabet Urhonen, savolainen neiti Marple ilman ainaista neulomusta, on taas vauhdissa. Hän on nokkeluudellaan ja hyvän muistinsa avulla ratkaissut jo useamman epäselvän kuolemantapauksen, jotka ovat osoittautuneet murhiksi. Nyt häntä lähestyy kirjeitse epätoivoinen Maire Järvinen, joka haluaa hänen apuaan tarkemmin määrittelemättömään asiaan. Kirje on niin koskettava, että Elisabet päättää tarttua tapaukseen, ja lähtee Eheydy ja uudistu -kurssille yhdessä ystävättärensä, Impi Kyyhkysen kanssa. Impi on entinen postineiti, kovasti romanttinen ja vaikutuksille altis. Hänelle vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja epämääräistä elämänfilosofiaa esittelevä kurssi uppoaa kuin veitsi sulaan voihin, mutta järkevä Elisabet on skeptisempi.
Lukijalle esitellään sitten aikamoinen kavalkadi kurssin osanottajia. On kaksi pariskuntaa ja pari itsekseen tullutta kurssilaista, ja tietenkin sitten kurssin järjestänyt pari Karita ja Päiviö Domberg, jotka osoittautuvat aika lailla raadollisiksi ja rahanhimoisiksi. Etenkin Karita huijaa kurssilaisia minkä ehtii: saunantuhkaa ja hanavettä myydään ihmeitä tekevinä terveyseliksiireinä hyvällä hinnalla, ja kurssilla esiintyvä meediokin taitaa olla pelkkä linssiinviilaaja. – Kirjassa saavat kyytiä siis kaikenlaiset vaihtoehtohoidot ja niillä rahastajat ja niihin sokeasti uskovat.
Elisabetiin yhteyttä ottanut Maire onkin sitten kuollut edellisellä kurssijaksolla oudosti, ja reipas Elisabet päättää tietenkin tarttua tapaukseen, sen hän tuntee olevansa Mairelle velkaa. Ja niin sitten tapahtuu, että lähes kaikki kurssilaiset ovat tavalla tai toisella olleet joskus yhteydessä Maireen, ja tapaus selviää lopuksi.
Panteleimonin kirjat ovat olleet minulle oikein mieluisaa luettavaa, ja olenkin suositellut niitä kaikille sellaisille, jotka haluavat vähän leppoisampia dekkareita. Näissä kirjoissa ei veri roisku, eivätkä suolenpätkät sinkoile, eikä jännityskään ole ihan sietämätöntä, mutta ajankuvaus on jotenkin herttaista ja henkilökuvaus samoin.