Heidi Airaksinen on lainannut romaaninsa erikoisen nimen – moderni neitsyt – Edith Södergranin runosta. Södergran kirjoittaa ”jag är ett språng i friheten och självet…”, tämä hyppy vapauteen ja omaan itseen on sopiva motto tälle omaääniselle kirjalle.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun Helsinkiin, jossa Diakonissalaitoksen sisar Kerstin työskentelee Kumpulan kartanossa veneeristen tautien sairaalassa, kansanomaisemmin Kuppalassa. Sairaala on pakkohoitolaitos, jonne sairastuneet ilotytöt lukitaan talteen. Erään yönä Kerstin löytää sairaalan porteilta lähes kuolleeksi piestyn ilotytön. Tätä pelastaessaan Kerstin tulee vapauttaneeksi laitoksen asukit ja ilotyttökin, Ulrika, kuolee Kerstinin pyrkimyksistä huolimatta.
Ulrikan kohtalo järkyttää Kerstiniä. Hän haluaa selvittää mitä tapahtui, mutta vaikuttaa siltä, että Ulrikan kuolema halutaan lakaista maton alle mahdollisimman nopeasti. Diakonissalaitoksen johtajakin komentaa Kerstiniä olemaan ajattelematta koko asiaa ja töppäilynsä vuoksi Kerstin siirretään muihin tehtäviin. Kerstin ei voi kuitenkaan antaa asian olla, sillä hänen menneisyydessään painaa salaisuus, jonka vuoksi asialla on hänelle henkilökohtaista merkitystä.
Tutkimustensa myötä siveälle papin tyttärelle avautuu 1930-luvun Helsingin dekadentti puoli, ”homosexualistien ja ristiinpukeutujien” maailma. Kaupungissa on bordelleja, joissa monenlaisia mieltymyksiä palvellaan ja ihmisiä, jotka eivät mahdu aikakauden ahtaan sukupuolikurin puitteisiin. Monilla ihmisillä on elämässään salaisuuksia, joita on varjeltava, samalla kun yrittää elää elämäänsä, nauttia ja iloita.
Vierge moderne on dekkari, jonka perinteinen ”nuori nainen on murhattu”-juonikuvio ei sinänsä saa vielä innostumaan. Dekkarijuonessa on omat jipponsa, mutta kirjan ensisijainen vetovoima on nimenomaan 1930-luvun queerin Helsingin kuvauksessa. Airaksinen kuvaa henkilöitään lämmöllä ja rakkaudella. Vaikka kirja kuolemantapauksesta alkaakin ja matkan varrella on synkempiä sävyjä, yleisvaikutelma on kuitenkin ennemmin lämminhenkinen ja dekkarinakin Vierge moderne on enemmän leppoisaan kallellaan.
Tartuin itse kirjaan nyt, koska innostuin kevään kuvastoista bongaamastani jatko-osasta Maa jota ei ole. Se sijoittuu tosin ajassa ennen tätä kirjaa. Tämän esikoisromaanin perusteella Maa jota ei ole pysyy lukulistallani, näihin henkilöihin on varmasti mukava palata.